Vammaisilla tai muilla erityisillä lapsilla ei tehokasta oikeutta avustajapalveluun varhaiskasvatuksessa – hieman tarkempi arvio

 

Julkaisimme Lakitoimisto Kumpuvuori Oy FB ja Twitter-tileillä to 6.9. ihmettelyn siitä, miksi vammaiset lapset eivät saaneet oikeutta avustajaa uudessa varhaiskasvatuslaissa. FB:ssä ihmettelyä on nyt jaettu noin 400 kertaa vuorokauden aikana. Twitterissä opetus- ja kulttuuriministeriö reagoi, mutta ei vastannut kysymykseen. FB:ssä heräsi ajatuksia, että avustajan myöntäminen on mahdollista kuitenkin. Käydään asiaa vähän tarkemmin läpi.

 

1 § Yhteenvetona:

 

  • Varhaiskasvatuslaki ei takaa vammaiselle tai muulle erityistä tukea tarvitsevalle lapselle subjektiivista, eikä oikeastaan muutakaan tehokasta (joka sisältäisi myös säädetyn hallintomenettelyn ja muutoksenhaun) oikeutta avustajapalveluun varhaiskasvatuksessa. (todettakoon kuitenkin, että toki oikeusturvakeinoina voi käyttää kanteluja (aluehallintovirastot, oikeuskansleri, oikeusasiamies) ja hallintoriitaprosessia (hallinto-oikeus).

 

  • Mikään muukaan laki ei tosiasiassa turvaa tällaista oikeutta, varsinkaan jos erityishuoltolain mukainen kuntouttava päivähoito poistuu, kuten hallitus kaavailee.

 

2 § 6.9. päivitys vielä muistinvirkistykseksi:

 

Sanni Grahn-LaasonenOpetus- ja kulttuuriministeriö:

Miksi vammaiset lapset eivät saaneet oikeutta avustajaan uudessa varhaiskasvatuslaissa?

Lisäksi hallitus on ehdottamassa, että erityishuoltolain mukainen kuntouttava päivähoito lopetetaan (”koska muutkaan eivät sitä saa”), sitä kautta on ollut mahdollista saada avustaja. Lisäksi ehdotatte vammaispalvelulain henkilökohtaisen avun voimavararajauksen säilyttämistä, joka tosiasiassa estää henkilökohtaisen avun saamisen lapselle. Eli, missään ei ole säädetty oikeudesta avustajaan päivähoidossa.

Miksi?

Laita jakoon, niin tietoisuus kasvaa siitä, miten tämä hallitus ei ole ajamassa vammaisten lasten oikeuksia.

Olisi toki hyvä, että esim Lapsiasiavaltuutettu olisi asiassa aktiivinen.

 

3 §. Opetus- ja kulttuuriministeriön vastaus Twitterissä

 

OPM: ”Tuen tarvitsijoita huomioidaan tällä hetkellä varhaiskasvatuslaissa mm. pykälissä 7, 23, 25, 35 ja 38

 

Tarkastellaan näiden säännösten normatiivista sisältöä:

 

3.1 § 7 § Monialainen yhteistyö ja kehittäminen

 

Säännöksessä velvoitetaan varhaiskasvatuksen järjestämisessä yhteistyöhön esimerkiksi sosiaalihuollon kanssa. Tämä on toki hyvä asia. Lisäksi säädetään, että lapsen oikeuteen saada kehityksensä ja hyvinvointinsa tueksi sosiaalihuollon palveluja sovelletaan mm. sosiaalihuoltolakia, vammaispalvelua ja kehitysvammalakia, ja että varhaiskasvatuksen on tarpeen mukaan toimittava yhteistyössä sosiaalihuollosta vastaavien tahojen kanssa lapsen tarvitseman tuen ja palvelujen kokonaisuuden arvioimiseksi, suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi.

 

Säännös ei sisällä subjektiivista, eikä muutakaan oikeutta avustajapalveluun varhaiskasvatuksessa.

 

3.2 § 23 § Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma

 

Säännöksen mukaan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalla lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma – suunnitelmaan kirjataan myös lapsen tuen tarve, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen.

 

Säännös ei sisällä subjektiivista, eikä muutakaan oikeutta avustajapalveluun varhaiskasvatuksessa.

 

3.3 § 25 § Riittävä henkilöstö

 

Kunnan, kuntayhtymän ja yksityisen palveluntuottajan on huolehdittava, että varhaiskasvatuksessa on riittävä määrä ko. laissa säädettyä eri kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä, jotta varhaiskasvatuksessa säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa ja jotta myös vammaisten ja muiden lasten tuen tarpeisiin vastataan. Varhaiskasvatuksessa voi varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelujen lisäksi olla lasten tarpeen ja varhaiskasvatuksen tavoitteet huomioiden myös muuta henkilöstöä.

 

Hallituksen esityksen 40/2018 vp. mukaan: ”Muuta henkilöstöä olisivat esimerkiksi lapsi- tai ryhmäkohtaiset avustajat”.

 

Säännös ei sisällä subjektiivista, eikä muutakaan oikeutta avustajapalveluun varhaiskasvatuksessa.

 

Säännös toki mahdollistaa avustajapalvelun hankkimisen yleisellä tasolla, mutta ei velvoita yksilöllisen tarpeen mukaisen avustajaresurssin järjestämiseen täsmällisesti, eikä tarkkarajaisesti. Ihmettely varaan jää se, miten lakia säätäneet ovat arvioineet näiden ”lapsi- tai ryhmäkohtaisten avustajien” normatiivisen perustan, eli sen, kenen järjestämisvastuulle ja mihin säännöksen näiden järjestäminen perustuu.

 

3.3 § 35 § Päiväkodin henkilöstön mitoitus

 

Säännöksen mukaan päiväkodissa tulee kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä olla varhaiskasvatuksessa olevien lapsien määrään, heidän ikäänsä ja varhaiskasvatuksessa päivittäin viettämäänsä aikaan suhteutettuna riittävä määrä henkilöitä, joilla on ko. laissa säädetty varhaiskasvattajan opettajan, sosionomin tai lastenhoitajan ammatillinen kelpoisuus. Jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai muuten tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten taikka yllä mainittujen henkilöiden lukumäärässä, jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten avustajaa. Avustajaa ei lueta yllä kuvattuun mitoitukseen. Mitoituksesta säädetään tarkemmin asetuksella, jossa ei ole erityissäännöksiä vammaisen lapsen tai muun erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen oikeudesta avustajapalveluun tai muutamaan sellaista normatiivista sisältöä, joka ko. palvelun turvaisi mitoituksen puitteissa.

 

HE 40/2018 vp. mukaan: ”Pykälässä ei edelleenkään säädettäisi tarkasti, kuinka paljon esimerkiksi ryhmän lasten määrää tulisi vähentää, vaan sitä arvioitaessa olisi huomioitava tukea tarvitsevien lasten etu ja tuen tarve ja se, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan ryhmässä saavuttaa. (…) Avustajalla tarkoitettaisiin varhaiskasvatuksen palveluksessa olevaa lapsi- tai ryhmäkohtaista avustajaa, jonka tehtävänä olisi auttaa ja tukea lasta tai lapsia ryhmässä ja mahdollistaa heidän täysipainoinen osallistumisensa varhaiskasvatukseen”.

 

Säännös ei sisällä subjektiivista, eikä muutakaan oikeutta avustajapalveluun varhaiskasvatuksessa.

 

3.4 § 38 § Perhepäiväkodin henkilöstön mitoitus

 

Keskeisin osin sama sisältö, kuin 35 §:ssä.

 

Säännös ei sisällä subjektiivista, eikä muutakaan oikeutta avustajapalveluun varhaiskasvatuksessa.

 

3.5 § OPM: ”Kuntouttavaan päivähoitoon liittyvät muutokset liittyvät STM:ssä valmistelussa olevaan lainsäädäntöön (vammaislaki)”.

 

Laissa kehitysvammaisten erityishuollosta (”kehitysvammalaki” tai ”erityishuoltolaki”) säädetään palveluista niille henkilöille, joiden (1 §) kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja. Vakiintuneen hallinto- ja oikeuskäytännön mukaan lakia sovelletaan myös muihin, kuin kehitysvammaisiin henkilöihin. Erityishuoltolain puitteissa on vakiintunut palveluksi kuntouttava päivähoito. Jos henkilöllä on yllä mainittu kehityksen häiriö ja hänen päivähoitonsa on kuntouttavaa (esim. kommunikaatio-, vuorovaikutustaitojen tms. kehittyminen), voidaan palvelu myöntää vammaispalvelusta erityishuoltona. Sen seurauksena palvelu on maksutonta, ml. välttämättömät kuljetukset. Kyse on sosiaalihuollon lainsäädännössä muotoutuneesta erityisestä kuntoutuspalvelusta. Tämän palvelun piirissä on lähtökohtaisesti sen piirissä olevalla ollut myös subjektiivinen oikeus osana kuntouttavaa päivähoitoa oikeus tarvitsemiinsa avustajapalveluihin, ja tästä on ollut asianmukainen muutoksenhakumahdollisuus.

 

Uuden vammaispalvelulain (joka yhdistäisi vammaispalvelulain ja erityishuoltolain”) suunnitelmissa, jotka on STM tarkoitus viedä hallituksen esityksenä eduskuntaan lähiaikoina, luovuttaisiin kuntouttavan päivähoidon palvelusta. Yksinkertaistettuna perusteluna on se, että kukaan muukaan ei saa tällaista palvelua. Asiaa ei ole arvioitu siitä näkökulmasta, että kyse on tosiasiassa vakiintuneen kuntoutuspalvelun yhtäkkisestä alasajosta, joka on vastoin muun muassa kansainvälisen oikeuden sosiaalisten oikeuksien heikennyskieltoa. Viime päivinä budjettiriiheen liittyen on esitetty lupauksia, että ”maksuton varhaiskasvatus” laajenisi koskemaan laajempaa vammaisten lasten ryhmää, ja tähän tulisi edellytykseksi se, että lapsi saa perustasoa korkeampaa alle 16-vuotiaan vammaistukea. Tästä ei ole kuitenkaan STM taholta tarkempia tietoja, eikä siis tietoa siitä, tulisiko kuntouttava päivähoito sellaisena uuteen lakiin, sisältäen kaiken muunkin (mm. avustajapalvelut, matkat), kuin ”maksuttomuuden”. Joka tapauksessa kytkentä alle 16-vuotiaan vammaistukeen leikkaa (varsinkin kun KELA karsii ko. etuutta koko ajan) palvelua suurelta osalta myös nykyisen erityishuoltolain mukaan kuntouttavan päivähoidon palvelua saavilta.

 

Valtioneuvosto toimii kokonaisuutena ja on vastuussa siitä, minkälaisia esityksiä se tekee. Erityishuoltolaki ei jatkossa turvaa oikeutta avustajapalveluun varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä. Hallituksen esityksessä 40/2018 vp. kohdassa ”Riippuvuus muista esityksistä” ei ole huomioitu sitä, että erityishuoltolain mukainen kuntouttava päivähoito poistuisi palveluvalikoimasta.

 

4 § Vammaispalvelulain henkilökohtainen apu

 

Vaikeavammaisille henkilöille voidaan vammaispalvelulain mukaan myöntää henkilökohtaista apua. Kuitenkin, vammaispalvelulain 8 c § 2 momentin mukaan henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältä ja toteutustapa. Tämä ns. voimavararajaus leikkaa tehokkaasti vammaisten lasten oikeuden henkilökohtaiseen apuun varhaiskasvatusiässä. Esimerkiksi STM omassa raportteja ja muistioita 2015:21 ”Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportti” todetaan: ”Henkilökohtaisen avun osalta olevan niin sanottu voimavararajaus rajaa myös lapsia lain soveltamisen ulkopuolelle”. Voimavararajaus ei ole perusteltu perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta, mutta silti hallitus on edelleen esittämässä sen säilyttämistä.

 

Näin ollen oikeutta avustajapalveluun ei ole tosiasiassa johdettavissa myöskään vammaispalvelulaista.

 

5 § Ei säännöstä avustajapalvelusta varhaiskasvatukseen

 

Edellä esitetyn perusteella oikeusjärjestyksessämme ei ole säännöstä, jonka nojalla vammaisella tai muulla erityistä tukea tarvitsevalla olisi varhaiskasvatuksessa oikeus saada maksutta varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämät avustajapalvelut (kuten on perusopetuslain 31 §). Varhaiskasvatuslain täydellisen uudistamisen yhteydessä tällainen olisi voitu säätää. Selvää kuitenkin on, että tätä ei haluttu. Tämän vuoksi olemme juuri kysyneet OPM:ltä ja vastaavalta ministeriltä, miksi varhaiskasvatuslakiin ei otettu vammaisille lapsille oikeutta avustajapalveluun.

 

6 § Paniikkityöryhmä?

 

OPM vastasi myös: ”Varhaiskasvatuksessa toteutettavan tuen kysymyksiä selvitetään syksyllä asetettavassa työryhmässä, joka tekee esitykset tuen toteuttamisesta ja valmistelee muutosesityksen varhaiskasvatuslakiin”.

 

Hallituksen esitys on annettu heinäkuussa 2018, eli vajaa kaksi kuukautta sitten. Asia olisi toki tullut selvittää huolella lakia valmistellessa. Työryhmän perustaminen ei ole mitä ilmeisemmin alun perin suunniteltu toimi, vaan pakko-/ paniikkireaktio nyt esille nousseeseen unohdukseen.

 

7 § ”Mitä yhdestä vammaissopimuksesta?”

 

Todettakoon lopuksi, että toki muun muassa YK lapsi- ja vammaisoikeussopimukset edellyttävät, että Suomi säätää selvän oikeuden riittävään tukeen avustajapalvelun muodossa myös varhaiskasvatukseen.

Ai niin, varhaiskasvatuslain esitöissä HE 40/2018 vp. ei ole mainittu sanallakaan YK vammaissopimusta. Sitä ei mainita luettelossa ”keskeisistä ihmisoikeussopimuksista”, vaikka se on uusin ja uljain YKn piirissä ennätysmäisen nopeasti neuvoteltu ja nopeasti kansainvälisen hyväksynnän saavuttanut, sekä oikeudelliselta sisällöltään selvä ja monipuolinen ihmisoikeussopimus, joka nimenomaan koskee lukuisilta osin myös varhaiskasvatusta. Ja on ollut lakitasoisena voimassa yli kaksi vuotta. Mitä sitä turhaan.

 

8 § Huolestuttavaa.