Suomen valtio on antanut raporttinsa YK vammaisoikeuskomitean päätöksen jälkeen – ei ole tehnyt käytännössä mitään – valittaja antaa nyt oman näkemyksensä YK:lle
Ks kommentit kokonaisuudessaan tästä > Comments SK 7 May 2023
”Valittaja pahoittelee vastauksessaan YK:lle, että hänen tapauksensa on malliesimerkki siitä, miten vaikeaa kansainvälisten ihmisoikeuksien täytäntöönpano on. Valittaja on kuitenkin tyytyväinen, kun YK:ssa ollaan kiinnostuneita ja kysytään, miten päätöstä on pantu täytäntöön. Valittaja toivookin, että YK tekee kaiken toimivallassaan olevan, että asiat etenisivät ja pitkäaikainen syrjintä loppuisi.
Vaikka vammaisoikeuskomitean päätöksestä on kulunut jo vuosi, on valittaja edelleen samassa tilanteessa, jossa hän on ollut lähes 10 vuotta: vanhemmat huolehtivat valittajan avustamisesta päivittäistoimissa, koska valittaja ei saa henkilökohtaista apua omaan kotiinsa, vaan ainoastaan sen ulkopuolelle. Valittajalle on epäselvää, miksi Suomen valtio kohtelee häntä näin syrjivästi.
Suomen valtio, valittajan kotikunta, eikä uusi hyvinvointialue ole edes pahoitellut valittajalle tämän kokemaan ja vammaisoikeuskomitean toteamaa syrjintää.”
-toteaa valittajan vastauksen YK:lle lähettänyt lakimies Jukka Kumpuvuori
YK vammaisoikeuskomitea totesi päätöksessään 8.4.22, että Suomen tasavalta on syrjinyt kehitysvammaista henkilöä, kun tälle ei myönnetty vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua omaan kotiin. Perusteena tälle oli, että ko. henkilö ei kyennyt määrittelemään henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa päivittäistoimissa kotona. Kodin ulkopuolelle henkilökohtaista apua myönnettiin. Vammaisoikeuskomitea kehotti valtiota ryhtymään toimiin sekä ko. henkilön palvelujen turvaamiseksi että yleisemmin vammaispalvelulain muuttamiseksi.
Ks. koko uutinen vammaisoikeuskomitean päätöksestä tästä
Ko. henkilön kotikunta eikä Suomen valtio tehnyt käytännössä mitään vammaisoikeuskomitean historiallisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi. Tämän vuoksi ko. henkilö teki kantelun yhdenvertaisuusvaltuutetulla joulukuussa 22, pyytäen yhdenvertaisuusvaltuutettua auttamaan syrjivän tilanteen lopettamiseksi.
Ks. koko uutinen kantelusta yhdenvertaisuusvaltuutetulle tästä
Kantelu on vireillä yhdenvertaisuusvaltuutetulla. Vasta yhdenvertaisuusvaltuutetulle tehdyn kantelun jälkeen, kun siihen liittyen oli mennyt selvityspyyntö kuntaan / hyvinvointialueelle, on vammaissosiaalityö ryhtynyt palvelutarpeen selvittämiseen, siis n. vuosi vammaisoikeuskomitean päätöksen jälkeen.
Vammaisoikeuskomitean päätöksessä edellytettiin, että valtio raportoi puolen vuoden kuluessa, mihin toimiin se on ryhtynyt päätöksen johdosta. Huhtikuussa 23 valittaja sai Suomen valtion 7.10.22 vammaisoikeuskomitealla laatiman raportin. Valittaja on nyt vastannut Suomen valtion raporttiin. Koko vastauksen voit lukea täältä Comments SK 7 May 2023
Pääkohdat:
Vammaisoikeuskomitean suositus: Suomella on velvollisuus tarjota valittajalle käytettäväksi tehokas oikeussuojakeino, muun muassa käsittelemällä uudelleen hänen henkilökohtaista apua koskeva hakemuksensa varmistaakseen, että hän voi käyttää oikeuttaan elää itsenäisesti komitean ratkaisun mukaisesti.
Suomen valtion vastaus: Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut valittajan kotikuntaa sähköpostilla, mm. ohjeistaen harkitsemaan uudelleen valittajan henkilökohtaisen avun hakemuksen. Toisessa sähköpostissa, sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut, että lain mukaan henkilö on oikeutettu hakemaan uudelleen vammaispalvelua; tämä on ministeriön mukaan riittävä oikeussuojakeino takaamaan valittajalle mahdollisuuden saada juttunsa uudelleenarvioiduksi.
Valittajan vastaus: Vammaisoikeuskomitean päätös on ollut valittajan kotikunnan saatavissa viimeistään 22.4.22. Sen jälkeen keväällä 22 valittajan edunvalvoja ja kunnan vammaispalvelun sosiaalityöntekijät kävivät kirjeenvaihtoa siitä, tarvitaanko uusi hakemus. Tosiasiassa kunta edellytti uutta hakemusta, jotta asia olisi edennyt. Kuitenkin, sosiaalihuoltolain mukaan, ja huomioiden vammaisoikeuskomitean päätös, olisi kunnan tullut jatkaa asian käsittelyä; asia oli vireillä. Kunta pidättäytyi passiivisena. Kunta/hyvinvointialue aktivoitui vasta keväällä 23, kun oli saanut sen jälkeen ajallisesti, kun valittaja oli tehnyt syrjintää koskevassa asiassa kantelun yhdenvertaisuusvaltuutetulle. Palvelusuunnitelmapalaveri järjestettiin vasta maaliskuussa 23, n. vuosi vammaisoikeuskomitean päätöksen jälkeen. Palvelusuunnitelmaluonnosta eikä uutta päätöstä ole vieläkään 7.5.23 saatu.
Valittajan mukaan Suomen valtio ei ole tarjonnut valittajalle tehokasta oikeussuojakeinoa, vaan pidättäytynyt vuoden passiivisena, ainoastaan ohjeistanut kuntaa (väärin), että ainoa tapa edetä asiassa on tehdä uusi hakemus.
Vammaisoikeuskomitean suositus: Valtiolla on velvollisuus myöntää valittajalle asianmukainen korvaus komitealle tehdystä valituksesta aiheutuneista kuluista.
Suomen valtion vastaus: Vammaisoikeussopimus eikä sen lisäpöytäkirja sisällä velvollisuutta korvat tällaisia kuluja.
Valittajan vastaus: Valtio ei ole edes kysynyt kuluista. Valtion tulee korvata kulut vammaisoikeuskomitean päätöksen mukaisesti. Siihen valtiolla on velvollisuus myös yleisten kansainvälisen oikeuden periaatteiden johdosta. Suomi on sitoutunut ihmisoikeusjärjestelmiin yleisesti ja vammaissopimuksiin (lisäpöytäkirja ml.), ja sen tulee noudattaa näitä hyvässä hengessä, joka sisältää velvoitteen korvata kansalaistensa oikeudenkäyntikuluja, jotka johtuvat valvontaelimien toteamista ihmisoikeusloukkauksista.
Vammaisoikeuskomitean suositus: Valtiolla on velvollisuus julkaista komitean ratkaisu ja jakaa sitä laajalti saavutettavissa muodoissa siten, että ratkaisu on kaikkien väestönosien saatavilla. Valtion tulee ryhtyä toimiin, joilla estetään vastaavat loukkaukset tulevaisuudessa.
Suomen valtion vastaus: Päätös on julkaistu ja tietoa levitetty laajasti eri viranomaisille.
Valittajan vastaus: Varmasti tietoa on levitetty, mutta ei selvästikään riittävästi, eikä ole ryhdytty riittäviin esimerkiksi tuomioistuimien koulutustoimiin, jotta vammaisoikeuskomitean päätökset tulisivat tehokkaasti sisäistetyksi.
Vammaisoikeuskomitean suositus:
Henkilökohtaista apua koskevan lainsäädännön ja sen soveltamisen osalta tulee varmistaa, ettei lainsäädäntö tarkoitukseltaan eikä vaikutukseltaan heikennä tai tee tyhjäksi kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksien tunnustamista, nauttimista tai käyttämistä yhdenvertaisesti muiden vammaisten henkilöiden kanssa, kun on kyse henkilökohtaisen avun hakemisesta. Komitea suosittelee erityisesti, että sopimusvaltio muuttaa vammaispalvelulakia varmistaakseen, ettei lain voimavarakriteeri, joka perustuu avunsaajan kykyyn määritellä tarvittavan avun sisältö ja toteutustapa, estä itsenäistä elämää henkilöiltä, jotka tarvitsevat tukea päätöksenteossaan.
Suomen valtion vastaus: Uuden vammaispalvelulain säätämisprosessissa kiinnitettiin tarkoin huomiota vammaisoikeuskomitean päätöksen suosituksiin. Uusi laki edistää yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta, eikä ole diagnoosisidonnainen. Uudessa laissa on vaihtoehtoja henkilökohtaiselle avulle, kuten erityinen osallisuuden tuki.
Valittajan vastaus: Uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan 1.10.23. Valtiolla olisi siten ollut hyvä ajankohta ottaa huomioon vammaisoikeuskomitean päätös. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Henkilökohtaisen avun osalta on tosiasiassa aiemman voimavaraedellytyksen kaltainen sääntely, eikä vammaisoikeuskomiteankin osoittama ongelma siten poistu uuden vammaispalvelulain myötä. Tosiasiallisen voimavaraedellytyksen vuoksi moni vaikeasti kehitysvammainen henkilö jää edelleen ilman yksilöllisen tarpeen mukaista henkilökohtaista apua. Vaikka valtio vastauksessaan selostaa, miten se on ottanut vammaisoikeuskomitean päätöksen huomioon, se ei ole pystynyt vastauksessaan tarkemmin erittelemään ja osoittamaan, miten vammaisoikeuskomitean päätöksen johtopäätökset on huomioitu. Uuden vammaispalvelulain uudet palvelut, kuten erityinen osallisuuden tuki tai tuettu päätöksenteko, eivät korvaa henkilökohtaista apua. Esimerkiksi erityisen osallisuuden tuen palvelua myönnetään tosiasiassa vain vapaa-aikaan ja hyvin rajattuja tuntimääriä. Laissa ylipäätään ei ole ratkaistu sitä, miten erityisesti kehitysvammaiset henkilöt voivat saada palveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, päivittäistoimiin omassa kodissaan, ilman syrjintää. Voimassa olevakin vammaispalvelu edistää ja tavoittelee yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta, eikä ole diagnoosipohjainen. Siten nämä seikat eivät tarkoita sellaista muutosta, jota vammaisoikeuskomitean päätös merkitsee.
