TIEDOTE 7.2.18 – JULKAISUVAPAA HETI

 

KEHITYSVAMMAISELTA HENKILÖLTÄ RIISTETÄÄN OIKEUS HENKILÖKOHTAISEEN APUUN OMASSA KODISSAAN – HISTORIALLINEN VALITUS SUOMESTA YK VAMMAISOIKEUSKOMITEAAN

 

SAA HENKILÖKOHTAISTA APUA ULOS MUTTEI OMAAN KOTIINSA

 

MINISTERIÖLLÄ MAHDOLLISUUS KORJATA TILANNE MUUTTAMALLA EHDOTUSTAAN

 

Valitus koskee vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua. Vammaispalvelulain mukaan ”Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa”.

 

TAPAUS N.N.

 

N.N. on liikunta- ja kehitysvammainen mies (nyt 36-vuotias). Hän tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toimissa ympärivuorokautisesti. Lääkärinlausuntojen mukaan N. N. kohdalla ei tule kyseeseen ryhmätyyppinen asuntola ja omatoiminen asuminen vaatii ympärivuorokautisen henkilökohtaisen avustajan.

 

Alun perin vuonna 2014 N.N. oli hakenut vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua 140 tuntia viikossa (ajatuksena, että omaiset vastaavat siirtymävaiheessa osasta avustamisesta). Erilaisten vaiheiden jälkeen kunnan lopulliseksi kannaksi jäi 11.11.2015 lautakuntapäätöksessä, että apua myönnetään 60 tuntia viikossa kodin ulkopuolelle.

 

Asia tuli lopullisesti käsiteltyä Suomen oikeusjärjestelmässä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 14.6.2017 T 2911. Koska asia ei kääntynyt hakijan eduksi, saatetaan asia YK vammaisoikeuskomitean tutkittavaksi sen selvittämiseksi onko vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun voimavararajaus YK vammaissopimuksen mukainen, vai sen vastainen.

 

N.N. valitti hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

 

Hallinto-oikeuden mukaan kunta on voinut katsoa, että: ”N. N.:llä ei ole voimavaroja määritellä avun tarvettaan ja sen toteutustapaa siinä määrin, että hänelle tulisi myöntää henkilökohtaista apua 140 tuntia viikossa. N. N.:lle on tästä huolimatta voitu myöntää henkilökohtaista apua pääosin itsenäiseen toimintaan kodin ulkopuolella ja siihen valmistautumiseen”. N. N. valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja hyväksyi hallinto-oikeuden tulkinnan henkilökohtaisen avun voimavarakysymyksessä.

 

Kunta, hallinto-oikeus, eikä korkein hallinto-oikeus arvioinut asiaa eritellysti, tai ainakaan laajasti perustellen perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta, vaikka niihin vedottiin, mukaan lukien YK vammaissopimus.

 

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös vahvisti sen aiempaa linjaa, jonka mukaan tosiasiassa kehitysvammaisten henkilöiden kotona asumista ei voida mahdollistaa henkilökohtaisen avun keinoin, vaikka tämä on tyypillisesti enemmän mahdollista muiden vammaryhmien kohdalla. Saman tyyppisiä ongelmia on autisminkirjon henkilöillä. Päätös merkitsee, että nämä henkilöt ovat pakotettuja ryhmämuotoisiin asumisjärjestelyihin, vaikka se olisi selvästi lääkärinkin arvion mukaan heidän yksilöllisen tarpeensa vastaista.

 

Jos N.N.:n vanhemmat eivät auttaisi häntä, hän olisi pakotettu muuttamaan ryhmämuotoiseen asumisyksikköön, jossa ei tyypillisesti saa yksilöllistä palvelua, ja joka ei sovi hänelle hänen vammansa vuoksi.

 

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLÄ JA EDUSKUNNALLA MAHDOLLISUUS KORJATA TILANNE NOPEASTIKIN

 

Henkilökohtaisen avun voimavarakysymyksen lainsäädäntöpoliittinen työ on käynnissä, ja on ollut sitä jo tovin. Sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi nyt mahdollisuus muuttaa esitystään ja esittää voimavararajauksen poistamista, kuten se teki viime hallituskaudella.

 

Voimavararajaus tuli vammaispalvelulakiin vuoden 2009 uudistuksessa. Tuolloin henkilökohtaiseen apuun tuli muitakin järjestämistapoja, kuin työnantajamalli (palveluseteli, ostopalvelu, kunnan oma toiminta). Uudistusta perusteltiin sillä, että avustajan työnantajana toimimisen velvollisuus oli estänyt tiettyjä vammaryhmiä saamasta henkilökohtaista apua. 2009 uudistus oli osittaisuudistus ja voimavararajaus hyväksyttiin sillä varjolla.

 

Stubbin hallituskaudella laaditussa ”VALAS”-raportissa ehdotettiin voimavaraedellytyksen poistamista keväällä 2015. Tuolloin todettiin, että voimavararajauksen kautta tapahtuva tiettyjen vammaryhmien rajaaminen pois henkilökohtaisesta avusta on yhdenvertaisuusongelma. Kuitenkin Sipilän hallituskaudella on luovuttu tavoitteesta poistaa voimavaraedellytys siitä huolimatta, että lausuntopalautteessa on kiivaasti edelleen vaadittu edellytyksen poistamista. Hallituksen tavoitteena on tuoda vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistävä lakiesitys eduskuntaan tällä hallituskaudella, mahdollisesti kuluvan vuoden 2018 aikana.

 

Nyt olisi hyvä aika uudelleen arvioida ensiksi laajemmin kehitysvammaisten henkilöiden laitosasumisen todellista purkamista ja toiseksi voimavaraedellytyksen poistamista. Suomella on velvollisuus edistää ja kehittää henkilökohtaisen avun toteuttamista asteittain voimavarojensa puitteissa. Joka tapauksessa mikään järjestelmä ei saa olla syrjivä. Näistä lähtökohdista vaikuttaa kyseenalaiselta, että ”osittaisuudistus” on ollut voimassa 10 vuotta, eikä valtiolla vieläkään ole asianmukaista suunnitelmaa, miten se ensiksi ratkoo järjestelmään liittyvän yhdenvertaisuusongelman, ja toiseksi miten se kehittää henkilökohtaisen avun järjestelmän vastaamaan kaikkien vaikeavammaisten henkilöiden avuntarvetta.

 

KANSAINVÄLISET IHMISOIKEUDET VELVOITTAVAT SUOMEA

 

YK vammaissopimuksen 19 artiklassa turvataan vammaisten henkilöiden eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä. Artiklan mukaan vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinjärjestelyä. Artiklan mukaan vammaisten henkilöiden saatavissa on valikoima kotiin annettavia palveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisössä.

 

YK vammaissopimuksen 5 artiklassa turvataan vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto. Selvitystieto ja kansalaisyhteiskunnan kokemukset osoittavat, että kehitysvammaiset henkilöt asuvat vanhempiensa kanssa vielä pitkään aikuisiässään. On olemassa selkeä puute palveluista, jotka kohdentuisivat näille henkilöille, ml. puute henkilökohtaisesta avusta. Se tiukka linja, joka korkeimmassa hallinto-oikeudessa on henkilökohtaisen avun voimavararajoituksesta omaksuttu, asettaa kehitysvammaiset henkilöt eriarvoiseen asemaan muihin vammaisiin henkilöihin nähden ilman hyväksyttävää perustetta.

 

YK vammaissopimuksen 14 artiklassa turvataan vammaisten henkilöiden vapaus ja turvallisuus. Pakollinen asuminen ryhmämuotoisessa asumisjärjestelyssä vammaisuuden vuoksi voidaan tulkita tämän artiklan vastaiseksi, erityisesti kun kyse on siitä, että henkilölle ei hänen vammansa huomioiden sovi tällainen järjestely, ja että tarjolla ei ole yksilöllisen tarpeen mukaisia yhteisössä asumiseen soveltuvia palveluja.

 

Suomen lainsäädännön ja laajemmin oikeusjärjestyksen vastaus kehitysvammaisten henkilöiden asumisen järjestämiseen on se, että heidät sijoitetaan ryhmämuotoisiin asumisyksiköihin. Näitä voidaan edelleen kutsua laitoksiksi ainakin sillä terminologialla ja normituksella, josta on YK vammaissopimuksessa kyse. Henkilökohtaista apua tulisi olla YK vammaissopimuksen tarkoittamalla tavalla saatavilla kaikille myös kotona asumisen mahdollistamiseen. Malleja tähän on olemassa myös sellaisten henkilöiden osalta, joilla on kognitiivinen toimintarajoite. Henkilökohtaista apua tulee järjestää jokaiselle yksilöllisen tarpeen mukaan ja soveltuvalla järjestämistavalla. Henkilökohtaisen avun tarjoaminen myös kehitysvammaisille henkilöille ei poissulje sen edelleen tarjoamista muillekin.

 

***

N. N. on käyttänyt valitusprosessiin kotimaisessa prosessissa huomattavan määrän omia varojaan. Nyt lähetettävän YK-valituksen tekemisen ovat taloudellisesti mahdollistaneet Finlands Svenska Omsorgsstiftelse, Jag Assistans Ab, Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja SAMS – Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf. Lisäksi Lakitoimisto Kumpuvuori Oy on tehnyt merkittävän osuuden pro bono.

 

Valitusta tukemaan on hankittu asiantuntijalausunto toimijoilta, jotka työskentelevät henkilökohtaisen avun ja kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksien alalla. Yhteisen lausunnon ovat antaneet: Autismi- ja Aspergerliitto ry, Förbundet De Utvecklingsstördas Väl rf, Kehitysvammaliitto ry, Kynnys ry.

 

Lisäksi valitusta tukee asiantuntijalausunto yhdeltä maailman arvostetuimmista vammaisoikeusasiantuntijoista, Michael Steinilta, joka on Harvardin vammaisoikeusprojektin johtaja. Asiantuntijalausunnossaan oikeustieteen professorina Stein on pöyristynyt siitä, että Suomi, jota pidetään yhtenä johtavista maista vammaispalvelujen tarjoamisen suhteen, on tietoisesti tehnyt päätöksiä, jotka rajoittavat kehitysvammaisten henkilöiden mahdollisuuksia elää itsenäistä elämää, ja, sen sijaan, pakottavat tosiasiassa heidät asumaan erillisesti ja laitosmaisissa olosuhteissa.

 

YK vammaisoikeuskomitea on itsenäisistä asiantuntijoista koostuva elin, joka valvoo, että jäsenvaltiot noudattavat Yhdistyneiden kansakuntien piirissä hyväksyttyä yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista. YK vammaisoikeuskomitea ei ole vielä rekisteröinyt yhtään yksilövalitusta Suomesta. YK vammaisoikeuskomitea kokoontuu Genevessä. YK vammaissopimus tuli voimaan suomessa 10.6.2016 ja on voimassa lakina.

 

Valitus on historiallinen etappi suomalaisessa vammaisoikeuksien ajamisessa. Perinteisesti muutoksia on Suomessa tehty lainsäädännöllisin keinoin konsensusilmapiirissä. Kuitenkin, tätä ei nyt ole tapahtunut, ja siksi asia oli pakko viedä ulkomaille. Tavallaan tämä on surullinen osa suomalaista vammaisoikeushistoriaa. Suomella olisi kaikki mahdollisuudet olla maailman johtava vammaisoikeusmaa. Meillä on yksi maailman parhaista vammaispalvelulainsäädännöistä ja nyt myös vahva lainsäädäntö, joka kieltää vammaisten henkilöiden syrjinnän. Nykyhallitus ei kuitenkaan halua edistää ajatusta maailman johtavasta vammaisoikeusvaltiosta, vaan, päinvastoin suunnittelee ja toteuttaa leikkauksia vammaispalveluihin”, kommentoi Jukka Kumpuvuori.

 

LISÄTIEDOT:

Lakitoimisto Kumpuvuori Oy

Jukka Kumpuvuori, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, lakimies, toimitusjohtaja

Verkatehtaankatu 4, as. 501

20100 TURKU

050 552 0024

laki@kumpuvuori.fi