Tervetuloa harjoittelemaan oik. yo. Katri Tammisto –  lue ajatuksia oikeudesta virkistykseen, vapaa-aikaan ja urheiluun.

Lakitoimisto Kumpuvuori Oy:ssä harjoittelee kuukauden kerrallaan Turun yliopiston oikeustieteellisestä oikeustieteen ylioppilaita. Marraskuussa on vuorossa oik.yo Katri Tammisto. Tervetuloa!

Katrin ensi tehtävänä oli tutustua kirjaan ”United Nations Convention on the Rights of Persons with Disabilities”, valita siitä yksi artikkeli ja kirjoittaa siitä referaatti.

https://thl.fi/documents/10542/471223/vike_crpd_julkaisu.pdf

Ja tässä Katrin tervehdys:

Lakitoimisto Kumpuvuoren marraskuun harjoittelija Katri tässä hei!

Heti harjoittelun alkuun sain tehtäväkseni kartuttaa tietouttani vammaisoikeuksista kirjan “United Nations Convention on the Rights of Persons with Disabilities – Multidisciplinary Perspectives” parissa. Kirja ehdottomasti avarsi näkemystäni vammaisoikeuksista ja niiden epäkohdista. Yksi sen sisältämistä artikkeleista kolahti minuun kuitenkin muita enemmän, ja siitä artikkelista olen nyt kirjoittanut alla olevan referaatin. Referaatin jälkeen palaan vielä artikkelin minussa herättämiin tuntemuksiin ja perustelen lyhyesti, miksi valitsin juuri tämän kirjoituksen.

Kohti yhdenvertaista osallistumisoikeutta (referaatti)

Janet E. Lord ja Michael Ashley Steintarkastelevat artikkelissaan ”Participatory Justice, the UN Disability Human Rights Convention, and the Right to Participate in Sport, Recreation, and Play” vammaisten oikeuksia osallistua yhdenvertaisesti muiden kanssa virkistys-, vapaa-ajan- ja urheilutoimintaan, sekä analysoivat YK:n vammaissopimuksen 30 artiklan kohtaa 5.

Artikkelissa todetaan, että oikeudet osallistua virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan, urheiluun, sekä kulttuurielämään, on perinteisesti nähty niin sanottuina toisen asteen oikeuksina, joilla ei välttämättä ole paljolti itsenäistä merkitystä. Oikeudet on totuttu liittämään kiinteästi esimerkiksi työelämän sääntöihin. Kuitenkin osallistumisoikeuden merkitys niin vammaisille kuin muillekin vähemmistöryhmille on kiistaton. Urheiluun ja muihin vastaaviin aktiviteetteihin osallistuminen on tärkeä kanava sosiaalistumisessa ja yhteisöön kiinnittymisessä. Kun osallistumisen takana on yhteisön tuki, se vahvistaa henkilön itseluottamusta ja tukee sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Harrastaminen helpottaa yhteiskuntaan sopeutumista myös muilla elämän osa-alueilla ja tukee näin esimerkiksi kouluttautumista ja työntekoa.

Osallistumisoikeuksien eväämisellä on siis negatiivisia vaikutuksia sosiaalistumiselle ja fyysiselle sekä psyykkiselle hyvinvoinnille. Oikeuksien puuttuminen vahvistaa yhteisöstä irrottautumista. Kuitenkin siinä kansainvälisessä viitekehyksessä, josta artikkeli aihetta käsittelee, vammaisten osallistumisoikeuksia laiminlyödään jatkuvasti. Raportit erityisesti laitoshoitoon sijoitettujen henkilöiden oikeuksien loukkauksista paljastavat virikkeiden puutteen. Monet sekä aikuiset että lapset saattavat jäädä kokonaan tämän kaltaisen sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle.

YK:n vammaissopimuksessa tunnutaan tunnustavan se tosiasia, jonka mukaan yksilö ei voi kukoistaa ilman osallistumista muiden kanssa yhteisiin aktiviteetteihin. Artiklassa 30 listataan monia keinoja tasa-arvon edistämiseen ja osallistumisoikeuksien vahvistamiseen. Kohdan viisi mukaan muun muassa vammaisten henkilöiden mahdollisimman laajaa osallistumista kaikille suunnattuun urheilutoimintaan kaikilla tasoilla tulee kannustaa ja edistää.  Vammaisilla on oltava mahdollisuus järjestää ja kehittää myös vammaisille erityistä urheilu- ja virkistystoimintaa, jota varten on tarjottava asianmukaisia voimavaroja, ohjausta ja koulutusta.

Artikkelin mukaan ydintavoite vammaisoikeuksissa on systemaattinen syrjinnän ja sosiaalisessa elämässä eristävien muurien poistaminen. YK:n vammaissopimus pyrkii tasa-arvoon kaikilla elämän osa-alueilla. Urheilu ja virkistystoiminta voivat toimia tässä yhtenäistämisen työkaluina ja viestinnän keinona. Artiklan 30 todetaankin olevan ydinsisältöä vammaisoikeuksien yhdenvertaisuusvision ymmärtämisessä, ja vammaissopimuksen kokonaisuudessaan edustavan merkittävää kehitystä osallistumisoikeuksien ilmaisullaan.

YK:n vammaissopimus voi tarjoamallaan informaatiolla edesauttaa myös vammaisiin kohdistuvien luulojen ja stereotypioiden muuttumista. On vähennettävä rakenteellisia epäkohtia ja sallittava vammaisille myös asianmukaista erityiskohtelua, jotta saavutettaisiin täysi osallistumisoikeus ja yhdenvertaisuus. Lord ja Stein toivovatkin YK:n vammaissopimuksen toimivan virikkeenä vammaisoikeuksien edistyksellisemmälle kehitykselle.

Artikkelin herättämiä ajatuksia

Kyseinen Janet E. Lordin ja Michael Ashley Steinin kirjoittama artikkeli puhutteli minua erityisesti sen suhteen vuoksi, joka minullakin on urheiluun ja harrastamiseen. Liikuntaharrastusten hyödyt eivät tosiaan rajoitu fyysiseen hyvinvointiin, vaan sosiaalinen aspekti on läsnä lajista riippumatta. Ihminen on laumaeläin ja mielekäs ryhmässä toimiminen lisää henkistä hyvinvointia. Olen Lordin ja Steinin kanssa samaa mieltä siitä, että osallistumisoikeus urheiluun ja muihin vastaaviin aktiviteetteihin voi olla hyvin ratkaiseva tekijä yksilön sopeutumisessa yhteisön jäseneksi. Merkitys vielä korostuu, kun kyse on lapsista. Esimerkiksi sen, että vammaisten lasten tulee voida osallistua koulun järjestämään urheilutoimintaan, tulisi mielestäni olla itsestäänselvyys.

Kaiken kaikkiaan tässä liikutaan hyvin tärkeän asian äärellä. Olipa kyse sitten urheilusta, virkistystoiminnasta tai kulttuurielämästä, jokaisella meistä tulee olla mahdollisuus kehittää omia kykyjään ilman syrjintää.