(Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 28.8.2020 20/0474/2)

A:lle (hakuhetkellä 14 v., diagnosoitu Downin syndrooma ja vaikea älyllinen kehitysvamma) haettiin vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua vapaa-aikaan.

Viranhaltija hylkäsi hakemuksen katsoen A:n tarvitseman avun olevan pääasiassa ohjausta ja valvontaa ja A:n tarvitsevan vanhempiensa tai muun läheisen aloitteen osallistuakseen erilaisiin toimintoihin tai sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Kunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen.

Lakitoimisto Kumpuvuori Oy valitti hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen ja palautti asian kuntaan uudelleen käsiteltäväksi henkilökohtaisen avun myöntämistä varten.

Hallinto-oikeus totesi, että asiassa on kysymys siitä, onko A:ta pidettävä sellaisena vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna henkilönä, jolla on mainitun pykälän 2 momentissa edellytetyllä tavalla voimavaroja määritellä tarvitsemansa avun sisältö ja toteutustapa.

Asiassa kunta oli tuonut esiin, että A ei kotikäynnin yhteydessä ollut esittänyt toiveita henkilökohtaisen avun tarpeestaan tai avun sisällöstä. Hallinto-oikeuden mukaan kunnan hallinto-oikeudelle antamasta lausunnosta sekä A:ta koskevasta kuntoutussuunnitelmasta kuitenkin ilmeni, että A kykenee puhumaan, vastaamaan kysymyksiin ja ilmaisemaan mielipiteensä etenkin silloin, jos hänelle tarjotaan vastausvaihtoehtoja. Hallinto-oikeuden mukaan, kun otetaan huomioon edellä mainitut seikat sekä A:n vammasta johtuvat piirteet, joilla on vaikutusta A:n kykyyn ilmaista itseään sanallisesti, ei yksistään se seikka, ettei A ole kotikäynnin yhteydessä sosiaalityöntekijän kanssa keskustellessaan kyennyt ilmaisemaan omaa tahtoaan henkilökohtaisen avun suhteen osoittanut, etteikö A:lla olisi voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältöä ja sen toteuttamistapaa.

Hallinto-oikeus totesi lisäksi, että vaikka vammaispalvelulain nojalla myönnettävän henkilökohtaisen avun perustavoite on avustettavan henkilön itsenäisyyden ja riippumattomuuden lisääminen, ei tästä kuitenkaan seuraa, että henkilökohtainen apu ei voisi lainkaan sisältää hoivan, hoidon ja valvonnan kaltaista apua. Erityisesti avun tarve harrastuksissa on yleensä luonteeltaan sellaista, johon henkilökohtaisella avulla voidaan hyvin vastata. Hallinto-oikeus huomio muun ohessa myös A:n ikään liittyvän itsenäistymisen tarpeen.
Tätä julkaistaessa hallinto-oikeuden päätös ei ole lainvoimainen.

Asia hoidettiin maksuttoman oikeusavun turvin. Asiakkaalle ei koitunut mitään kustannuksia. Hoidamme alle 18 v. vammaisoikeudellisia muutoksenhakuja maksutta. Ole rohkeasti yhteydessä!