Terveiset maailmalta – jatketaan oikeuteen haastamista

 

Tukholmassa toimii Lagen som verktyg -hanke. Se järjesti 30.5. kansainvälisen ”Using the Law as a Tool” -konferenssin. ”Laki työkaluna” oli siis päivän teema. 31.5. osa porukasta kokoontui perustamaan kansainvälisen vammaisoikeuksien puolustajien verkoston (International Network of Disability Rights defenders).

 

Päivän teemana oli tuttu keskustelu siitä, että on paljon lakeja ja ihmisoikeussopimuksia, mutta ne eivät toteudu käytännössä. Ideana keskusteluissa oli, että tarvitaan lakien lisäksi asianajotoimintaa. Sitä, että juttuja viedään oikeuteen, jotta lakikirjassa olevat lait toteutuisivat käytännössä.

 

Suomessa keskustellaan paljon (tai vähän) siitä, pitäisikö vammaisasioihin vaikuttaa pehmein vammaispolitiikan keinoin, eli laatimalla lausuntoja ja vaikuttamalla lainsäädäntöprosesseihin. Tämä on perinteisen pohjoismaisen mallin mukainen tapa. Vai pitäisikö juttuja viedä aktiivisesti oikeuteen. Konferenssissa YK vammaissopimuksen ”isä”, irlantilainen ja nyt myös Ruotsissa vaikuttava professori Gerard Quinn oli sitä mieltä, että pohjoismainen konsensusvaikuttaminen kaipaisi kehittyäkseen uutta lisäkomponenttia, joka olisi juuri asioiden aktiivinen vieminen oikeuteen.

 

Konferenssissa oli todella mielenkiintoisia ja inspiroivia puheenvuoroja. Ehkä mieleenpainuvin näistä oli Sid Wolinskyn. Hän on perustanut Disability Rights Advocates (http://dralegal.org), joka ajaa massoittain vammaisoikeusjuttuja, erityisesti syrjintäjuttuja. Hän perusti toimiston ja nyt siellä työskentelee n 25 lakimiestä, joista suuri osa vammaisia. Wolinsky kertoi esimerkeistä. Esimerkiksi New Yorkin takseista vain muutama prosentti oli esteettömiä pyörätuoleille. He haastoivat taksiyhtiön oikeuteen. Nyt 50 % on esteettömiä.

 

Omassa puheenvuorossani kerroin Suomen tilanteesta todeten sen, että olemme maailman mallivaltio mitä tulee lainsäädäntöön. Mutta, emme ole maailman mallivaltio, mitä tulee vammaisoikeuksien toteutumiseen. Surullisena totesin myös sen, että vammaisjärjestöt eivät Suomessa edes tavoittele yksittäisten oikeusjuttujen kautta asioiden edistämistä. Esimerkkejä riitti, kun valmistelin alustusta. Esimerkiksi järjestö, joka väittää olevansa ainoa, joka keskittyy vaikuttamistyössään fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten aseman parantamiseen, ei auttanut tilanteessa, jossa eduskunnan täysistuntoa seuraamaan ei pitkään aikaan päässyt pyörätuolilla, tai presidenttikampanjassa ehdokas piti esteellistä vaalikahvilaa keskellä Helsinkiä.

 

Kun kuuntelee mitä maailmalla, niin Yhdysvalloissa, kuin jopa muissa pohjoismaissa tapahtuu, olemme Suomessa todella paljon jäljessä strategisen vammaisoikeuksien ajon kanssa. Yksilö- ja järjestötasolla lopulta kyse on siitä, milloin lopetetaan vammaisten mukauttaminen ja aletaan mukauttamaan ympäristöä ja ajattelemaan tämä muuta oikeusperustaisena eikä vain poliittisena.

 

Keskusteltiin myös siitä, että usein raha on esteenä oikeusprosesseille. Juuri tässä on tehty paljon hyvää työtä muualla ja järjestöt mahdollistavat yksittäisiä oikeusjuttuja ottaen kuluriskin ja taaten kustannukset.

 

31.5. perustettiin kansainvälinen vammaisoikeuspuolustajien verkosto. Jatkoa siis seuraa.

 

Oli todella inspiroivaa ja voimaannuttavaa olla mukana. Tämä tuo uutta pontta vaikuttamistoimintaa Suomessa ja auttaa keskittymään nimenomaan yksittäisten vammaisten oikeusturvan kehittämiseen. Kuten Sid Wolinsky totesi, he eivät kouluta, eivät tutki, eivät analysoi, he haastavat oikeuteen !

 

Jukka Kumpuvuori

 

Tapahtumassa tehtiin videoita, jotka tulevat myöhemmin katsottavaksi. Kuvassa haastatellaan Jukka Kumpuvuorta.

Suomesta mukana olivat kuvassa olevat (vasemmalta) Tiina Kumpuvuori, Kalle Könkkölä, Jukka Kumpuvuori. Lisäksi THL Päivi Nurmi-Koikkalainen oli paikalla