Kunta valitti KHO ja voitti – vammaisen lapsen kuntoutus kärsii

 

KHO merkittävä linjaus – jos saa KELAsta jotain kuntoutusta, ei saa kunnasta mitään – lainsäädäntö epäselvä – KELAn väärästä neuvonnasta kantelu oikeuskanslerille – kaiken takana vammainen lapsi kärsii

 

KELA oli hylännyt A:n ratsastusterapian. Sen jälkeen sitä haettiin A:n kotikunnasta terveydenhuoltolain perusteella. Hakemus hylättiin, samoin oikaisuvaatimus.

 

Lakitoimisto Kumpuvuori Oy teki hallintoriitahakemuksen hallinto-oikeuteen ja vaati, että kunta velvoitetaan myöntämään ratsastusterapia terveydenhuoltolain mukaisnea lääkinnällisenä kuntoutuksena. Hallinto-oikeus velvoitti kunnan myöntämään ratsastusterapia terveydenhuoltolain nojalla. Hallinto-oikeuden mukaan kunnalla on terveydenhuoltolakiin perustuva laaja ja yleinen kuntoutusvastuu.

 

Kunta valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kunnan mukaan kun A on saanut muitakin terapioita, ei yksittäisen kuntoutusmuodon hylkääminen tarpeettomana siirrä kuntoutusvastuuta yksittäisen terapiamuodon järjestämisestä kunnalle.

 

Korkein hallinto-oikeus hyväksyi kunnan valituksen ja kumosi hallinto-oikeuden päätöksen. KHO mukaan:

 

– Terveydenhuoltolain 29 §:n 4 momentin mukaan kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää lääkinnällistä kuntoutusta, jos lääkinnällisen kuntoutuksen järjestäminen on KELA kuntoutuslain 9 §:n perusteella KELAn tehtävänä.

 

– A:n hakemus on KELAssa hylätty, koska KELA mukaan ratsastusterapian ei ole katsottu olevan tarpeen arjen toiminnoista suoriutumista ja osallistumista varten.

 

KHO mukaan KELA kuntoutuksen järjestäminen on siis ”kaikki tai ei mitään”, eli KHO katsoo, että jos KELA myöntää jotakin kuntoutus, on kuntoutusvastuu siellä. Eikä mitään sen jälkeen kuulu kunnan kuntoutuksen piiriin terveydenhuoltolain nojalla.

 

Päätös linjaa varmasti kymmeniä ellei satoja tilanteita. Kunnissa toteutetaan tällä hetkellä terapioita tilanteissa, joissa KELA myöntää osan, mutta ei kaikkea. Näin ollen päätöksen linjauksella on dramaattinen vaikutus vammaisten henkilöiden kuntoutuksen toteuttamiseen.

 

A:ta avustanut lakimies Jukka Kumpuvuori kommentoi tilannetta: ”On surullista, että vammaisen lapsen kuntoutus kärsii vain sen vuoksi, että lainsäädäntö on näin sekava ja epätäsmällinen. On myös surullista seurata tilanteita, joissa lapsen oma kotikunta vie lapsen kuntoutusta koskevan asian oikeuteen, eikä ajattele lapsen parasta. Lainsäätäjän on nyt ripeästi tarkennettava lakia. Myös KELAn on kannetta oma vastuunsa virheellisestä neuvonnastaan”.

 

Koska KHOssa asia on nyt lainvoimaisesti käsitelty, siirtyy asian ”korjaaminen” lainsäätäjälle. Lainsäätäjän tulisi säätää KELA kuntoutuslain ja terveydenhuoltolain välinen vastuujako niin selväksi, että sen mukaan kuntoutusta voitaisiin toteuttaa osaksi kunnan toimesta, vaikka osa olisi myönnetty KELA toimesta.

 

Lisäksi KHO otti kantaa KELA ohjeistukseen. Kun KELA hylkää kokonaan tai osin kuntoutushakemuksen, se kirjaa systemaattisesti (arviolta nyt siis ainakin tuhansiin päätöksiin): ”Vastuu kuntoutussuunnitelmasi mukaisen kuntoutuksen järjestämisestä kuuluu kunnalle. Ole yhteydessä kuntoutussuunnitelman laatineeseen tahoon”. Kun neuvo on väärä, sen antaja on KELA, ja väärä neuvonta on ollut systemaattista ja harhaanjohtavaa, Lakitoimisto Kumpuvuori Oy on tehnyt tästä asiasta tänään kantelun valtioneuvoston oikeuskanslerille sen selvittämiseksi, onko KELA toiminut laillisesti neuvoessaan kielteisten kuntoutuspäätösten lopussa asiakkaitaan väärin.