Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle

Asiantuntijalausunto

 

Viite: HE 159/2018 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle vammaispalvelulaiksi sekä laeiksi sosiaalihuoltolain ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annetun lain 13 §:n muuttamisesta.

 

Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältö ja toteutustapa.

 

STM laatimassa VALAS-raportissa (Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportti, 2015) todetaan 2009 uudistuksesta muun muassa:

 

”Uudistus jouduttiin toteuttamaan osauudistuksena, jonka vuoksilakiin henkilökohtaisen avun saamisedellytyksiin jouduttiin tekemän niin sanottu voimavararajaus. Tämän vuoksi kaikki henkilökohtaista apua tarvitsevat vammaiset henkilöt eivät ole voineet saada sitä. Erityisesti henkilöt, joilla on vaikeita kognitiivisia ongelmia, ovat jääneet ilman osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta turvaavaa palvelua.”

 

VALAS-raporttia laatimassa oli laajasti järjestökenttää. Raporttiin ei sisältynyt eriäviä mielipiteitä.

 

Siten vuoden 2009 henkilökohtaisen avun uudistus oli osittaisuudistus. Henkilökohtaisen avun kokonaisuudistus merkitsisi, että voimavararajaus poistettaisiin. Käytännön toteutusmalleja on jo olemassa ja niitä voidaan kehittää.

 

Henkilökohtaisen avun voimavararajaus rajaa myös tehokkaasti avun vammaisilta lapsilta.

 

Erilaisissa ulostuloissa on väitetty, että hallintolainkäytössä voimavarakynnys oikeuskäytännössä on muodostunut alhaiseksi. Tämä koskee ns. vapaa-ajan avustamista. Erityisesti kun on kyse päivittäisissä toimissa avustamisessa, kynnys on korkea. Ks. esim:

(19.1.2016) Ennakkopäätös korkeimmalta hallinto-oikeudelta: kehitysvammainen henkilö saa henkilökohtaista apua vapaa-aikaan, mutta ei omassa kodissa asumiseen

 

Vammaissopimuksen 19 artiklan (eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä) mukaan sopimuspuolet tunnustavat kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oikeuden elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet. Vammaisten henkilöiden saatavissa on artiklan mukaan valikoima kotiin annettavia palveluja sekä asumis- ja laitospalveluja sekä muita yhteiskunnan tukipalveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä. Tämä artikla ei toteudu voimavaraedellytyksen voimassa ollessa. Voimavaraedellytys on myös tiettyjä vammaryhmiä ja vammaisia lapsia syrjivä ja siten useiden perus- ja ihmisoikeuksien vastainen.

 

Esitän, että valiokunta esittää eduskunnalle voimavaraedellytyksen poistamista. Joka tapauksessa,  poistettiin voimavaraedellytys tai ei, esitän muun muassa edellä olevan perustella, että valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman ”Eduskunta edellyttää, että hallituksen tulee jo ennen uuden vammaispalvelulain voimaantuloa ryhtyä henkilökohtaisen avun kokonaisuudistuksen kokonaisvaltaisiin toimiin, jossa myös niille henkilöille, joilla nykyisin voimavaraedellytys estää henkilökohtaisen avun saannin, on tarjolla soveltuva henkilökohtaisen avun palvelu.

 

Pidän pöyristyttävänä, että maailmalla vammaispalvelujen mallimaana pidetty Suomi rajaa henkilökohtaisen avun pois suurelta osalta, vain sen vuoksi, että he eivät pysty eksplisiittisesti kertomaan, miten heidän elämänsä voisi olla parempaa. YK vammaissopimuksen lähtökohta on itsemääräämisoikeus ja itsenäinen elämä kaikille vammaisille henkilöille. Se on unelma, jota toivon, että Suomen valtiokin edistäisi. Kuten se teki viime hallituskaudella yrittäessään poistaa voimavaraedellytystä.

 

Kunnioittavasti Turussa, pro bono publico, 24.1.2019

Jukka Kumpuvuori, lakimies, Turku

Verkatehtaankatu 4, as. 228

20100 Turku