Huoli Espoon vammaispalvelujen toiminnasta koronapandemian aikoina – kantelu oikeusasiamiehelle koskien omaishoitoa ja vammaisten henkilöiden erityispalveluja – julkaisemme myös hakemusohjeen sinua varten

 

Vammaiset ihmiset ja heidän perheensä ovat joutuneet erittäin tukalaan tilanteeseen entisestäänkin hataran palveluverkoston pettäessä. Esimerkiksi työtoiminnan loppuessa aikuiselta vammaiselta henkilöltä, on hänen perheensä tosiasiassa se, joka avustaa, vaikka yhteiskunnan palvelujen tulisi olla käytettävissä myös näinä aikoina. Espoon vammaispalvelusta on nyt noussut esiin tässä kantelussa kuvatut ilmiöt. On tärkeää, että ne tutkitaan ja varmasti vastaavia on myös muualla. Vaikka pääministeri Sanna Marin tänään tiedotustilaisuudessa totesi, että Sisulla tästä selvitään, ei se merkitse, että kunta voi jättää esimerkiksi vaikeavammaiset henkilöt ja heidän perheensä Sisun varaan lakisääteisten palvelujen järjestämisen sijasta. On keskeistä, että kriisiaikoinakin oikeusvaltion periaatteet toimivat – hakemukseen tehdään muutoksenhakukelpoinen ja perusteltu päätös muutoksenhakuohjeineen. Kun tässä on selvästi kehitettävää, olemme nyt antaneet ohjeita sosiaalihuollon asiakkaille, miten heillä on mahdollista saattaa asiansa vireille näissäkin oloissa” – toteaa kantelun laatinut lakimies Jukka Kumpuvuori

 

Olemme laatineet sinua varten: Apua sosiaalihuollosta hakemusmalli. Tutustu siihen, ja voit hyödyntää sitä omalla vastuulla omaan tilanteeseen. Muokkaa se kohdallesi oikeaksi. Voit tarvittaessa olla yhteydessä, jos saat kielteisen päätöksen.

Kanteluun voit tutustua alla >

KANTELU

Eduskunnan oikeusasiamiehelle

 

Koskien Espoon kaupungin sosiaalihuollon / vammaispalvelun toimintaa koronapandemiatilanteessa, erityisesti liittyen omaishoidon tukeen ja sosiaalihuollon vammaisten henkilöiden erityispalveluihin

 

SOSIAALIHUOLLON LÄHTÖKOHTIA

 

Sosiaalihuollon asiakaslain 5 § mukaan sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. Selvitys on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen.

 

Sosiaalihuollon asiakaslain 4 § mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa. Muutoinkin yleinen lähtökohta sosiaalihuollossa on, että palvelut tulee järjestää yksilöllisten tarpeiden, ei yleisten linjausten perusteella.

 

Sosiaalihuollon tiedotuksen ja ohjauksen tulee olla oikeasisältöistä ja oikea-aikaista.


KOHONNEEN OMAISHOIDON SITOVUUDEN HUOMIOINTI KORONAPANDEMIAN AIKANA

 

Yhteiskunnassa nyt vallitsevissa oloissa ovat omaishoitotilanteet lisääntyneet ja olemassa olevissa omaishoitotilanteissa usein hoitoisuus kasvanut. Tämä johtuu muun muassa koulujen sulkemisesta, ja erityisesti vammaisille henkilöille suunnattujen päivä- ja työtoiminta ym. toimintojen sulkemisesta. Jotkut kunnat ovat kuulemani mukaan jopa tarjonneet näihin väliaikaisiin tilanteisiin korkeampaa omaishoidon tuen luokkaa väliaikaisesti, kun tosiasiassa hoitoisuus on kasvanut.

Sen sijaan esimerkiksi ja tämän kantelun osalta Espoon kaupungissa on otettu seuraava linjaus internet-sivujen sisällössä Ohjeita vammaispalvelujen omaishoidon tuen asiakkaille koronaviruksesta: ”Koronaepidemia ei lähtökohtaisesti vaikuta omaishoitajalle maksettavan palkkion määrään. Epidemian vallitessa jotkut omaishoitajat ottavat läheisensä hoidosta perustilannetta enemmän hoitovastuuta esimerkiksi karanteenijärjestelyjen, työ- ja päivätoiminnan palvelujen sulkemisen tai tartunnalta suojelemisen vuoksi, mutta omaishoidon palkkiota ei koroteta suhteellisen lyhytkestoisen hoitovastuun lisääntymisen vuoksi.”

 

Omaishoidon tuen lainsäädännössä ei ole sääntelyä siitä, että omaishoidon tukea ei voitaisi myöntää vaativamman hoitoisuusluokan mukaan hoitovastuun lisääntymisen tilanteessa. Myöskin on mahdollista, että ne, jotka eivät normaalisti saa omaishoitoa, voivat sitä omaishoitotilanteen muuttuessa saada. Päinvastoin, laki omaishoidon tuesta ja yleinen sosiaalihuollon lainsäädäntö lähtee siitä, että palvelutarpeesta tulee olla ajankohtainen kuva, ja jos siinä havaitaan edellytyksiä korotukselle, tai jos sosiaalihuollon asiakas korotusta vaatii tai hakee, tulee palveluntarve arvioida ja päätökset tehdä yksilöllisen tarpeen mukaan.

 

Nähdäkseni yllä kuvattu Espoon vammaispalvelun tiedotus luo perustellusti sosiaalihuollon asiakkaalle käsityksen siitä, että omaishoidon tukeen ei melko ehdottomasti voida tässä tilanteessa saada korotusta. Kun kuitenkin kyse vaikuttaa olevan useiden viikkojen ja kuukausien tilanteesta (eikä siten ”suhteellisen lyhytkestoisesta”, jollaisena ehkä voitaisiin pitää joitakin päiviä tai viikkoja), jossa varsin akuutisti ja intensiivisesti omaishoidon sitovuus lisääntyy, on perusteltua, että palvelutarvetta selvitettäisiin ja sosiaalihuollon asiakkaille annettaisiin ohjeistus, että korotusta voi hakea. Sitten toki tehtäisiin asianmukaiset palvelutarpeen selvitykset ja perustellut muutoksenhakukelpoiset päätökset. Kuitenkin melko ehdoton yleisohje siitä, että omaishoidon tuen hoitoisuusluokka ei nouse vallitsevissa oloissa, ei nähdäkseni täytä yllä kuvattujen viranomaiselle, myös Espoon kaupungin vammaispalvelulle, säädetty velvoitteita. Nähdäkseni se pikemminkin johtaa sosiaalihuollon asiakkaita harhaan ja on siten vakavasti omiaan vaarantamaan heidän oikeusturvansa. Harva lähtee edes harkitsemaan hakemista, kun yleisohje on näin tiukka ja ehdoton.

 

Nähdäkseni Espoon vammaispalvelun linjaus omaishoidosta on ongelmallinen ottaen huomioon sekä omaishoidon tuen aineellisoikeudelliset näkökohdat että omaishoidon tuen asiakkaiden oikeusturva.

 

SOSIAALIHUOLLON VAMMAISTEN HENKILÖIDEN ERITYISPALVELUJEN TOTEUTUMINEN KORONAPANDEMIAN AIKANA (VAMMAISPALVELULAKI, ERITYISHUOLTOLAKI)

 

Vallitsevissa oloissa on runsaasti tilanteita, joissa vammaiset lapset ja aikuiset tarvitsevat enenevästi apua kotioloissa koulujen ja työ- sekä päivätoimintojen sulkeuduttua. Tällaista apua voidaan myöntää erityisesti erityishuoltolain ja vammaispalvelulain mukaan.

 

Toki, hyvä olisi ollut, että tämänkaltaisiin tilanteisiin olisi varauduttu palvelusuunnitelmissa, mutta tämä lienee toiveajattelua.

 

Saamieni tietojen mukaan Espoon vammaispalvelujen linjana ilmeisesti on, tai ainakin on vahvaa syytä epäillä tämän viestin perusteella, (tieto yksittäistapauksesta, mutta todennäköisesti kuvaa yleistä otettua linjaa), että vallitsevassa poikkeustilanteessa pätevät samat säännöt, kuin yhteiskunnassa yleensä, eli korvaavat palvelut järjestetään vain niissä tilanteissa, joissa apua tarvitsevan henkilön omainen on työssä ns. yhteiskunnan kannalta kriittisten toimintojen alalla, ja että ohjeiden mukaan kaikki käytettävissä olevat resurssit avuntarvetilanteisiin, joissa lähimmät omaiset tai henkilöstö yksiköissä sairastuu. (sähköposti yksittäistapauksessa 20.3.2020).

 

16.3.2020 ”Hallituksen linjaamat toimenpiteet” kohdassa 2 viitataan näihin kriittisiin aloihin:

 

”2. Koulujen, oppilaitosten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä kansalaisopistojen ja muun vapaan sivistystyön tilat suljetaan ja lähiopetus niissä keskeytetään. Poikkeuksellisesti kuitenkin järjestetään koulussa järjestettävä esiopetus sekä perusopetuksen 1-3 luokkien lähiopetus niiden vanhempien lapsille, jotka työskentelevät yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisillä aloilla. Lisäksi poikkeuksena järjestetään erityisen tuen päätöksen saaneiden oppilaiden lähiopetus sitä tarvitseville, kuitenkin niin että ne vanhemmat ja huoltajat, joiden on mahdollista järjestää lapsen hoito kotona, menettelevät näin. Edellä mainitut järjestelyt tulevat voimaan keskiviikkona 18.3.2020.”

 

Kyseisestä toimenpiteestä, eikä muistakaan toimenpiteistä ko. asiakirjassa, ei ilmene mielestäni, että kriittisten aloilla työskentely tai sille merkityksen antaminen mitenkään liittyisi sosiaalipalvelujen antamiseen. Itse en ole kyennyt muualtakaan löytämään normia, ohjetta tai muutakaan sellaista, jossa olisi valtiovallan taholta todettu yllä 2-kohdassa mainitun kriittisten alojen osalta todetun pätevän muillakin yhteiskunnan aloilla, kuin ko. kohdassa mainittujen esimerkiksi koulu ym. Todettakoon vielä, että vaikka näin olisi, tulisi asiaa silti arvioida muun muassa perustuslain 19 § 1 momentin näkökulmasta. Nähdäkseni Espoon vammaispalvelun linjaus siitä, että kyseistä kriittisten alojen edellytystä pidetään edellytyksenä saada lisää vammaispalveluja vallitsevissa oloissa, ei perustu lakiin.

 

Sen sijaan valtiovallan toimenpiteissä ja niistä seuraten kuntien toiminnoissa on tekijöitä, jotka johtavat lisääntyvään vammaisten erityispalvelujen tarpeeseen kotioloissa, esimerkiksi työ- ja päivätoimintakeskusten sulkeminen.

 

Lisäksi huomioitavaa on, että sosiaalihuollon palvelujen rajoittamisen sijaan: ”11. Lisätään sosiaali- ja terveydenhuollon kapasiteettia julkisella ja yksityisellä sektorilla. Samanaikaisesti vähennetään kiireetöntä toimintaa. Yksityisen sektorin kapasiteetti otetaan yhteiseen käyttöön tarpeen mukaan.”, mikä merkitsee myös sitä, että sosiaalihuollon, ml. vammaispalvelun tulisi tehdä kaikkensa, jotta vammaispalveluja tarvitsevat saisivat tässä tilanteessa ajantasaiset palvelunsa, eikä niin, että lisäpalveluja kysyvät ohjataan pois viitaten poikkeustilanteeseen yleisluonteisesti.

 

Yllä kuvatun mukaan, samoin kuin omaishoidossa, tulisi vammaispalvelun asiakkaiden palvelutarvetta selvittää mahdollisuuksien mukaan ja tehdä päätökset oikea-aikaisista ja yksilöllisen tarpeen mukaisista palveluista. Vammaisten lastenkin osalta tilanne usein on se, että huoltajat eivät pysty vastaamaan palvelutarpeeseen, esimerkiksi joutuen olemaan töissä tai palvelutarpeen ollen niin intensiivistä, tai vanhemman ollessa sairas tms. Vammaisten aikuisten osalta ei nähdäkseni ole johdettavissa omaisille sellaista huolto- ja avustamisvastuuta, joka sivuuttaisi Espoon vammaispalvelun ymmärtääkseni esittämällä tavalla sosiaalihuollon erityispalvelujen, eli vammaispalvelulain ja erityishuoltolain mukaisten palvelujen järjestämisvastuun.

 

Nähdäkseni Espoon vammaispalvelun linjaus sellaisena kuin se näyttäytyy yllä kuvatun mukaisena, on ongelmallinen vammaispalvelun ja erityishuollon asiakkaiden palvelunsaannin ja oikeusturvan kannalta.

 

LOPUKSI

 

Vaikkakin kunta voisi ja voi poiketa sosiaalihuoltolaissa tarkoitetuista palvelutarpeen arvioinneista / niiden määräajoista, ei se merkitse nähdäkseni, että kunta voi vain yleisluonteisilla toteamuksella ”päättää” sille tulleet hakemukset ilman tekemättä niistä hallintolain mukaista päätöstä. Lisäksi huomioitavaa on, että kunnan mahdollisuus poiketa arvioinneista ei koske kiireellistä avun tarpeen arviointia ja se, että kunnan tulee varmistaa välttämätön huolenpito. Esimerkiksi tilanteessa, jossa työtoiminta on loppunut, ja täysi-ikäinen sosiaalihuollon asiakas, joka tarvitsee koko ajan apua, on täysin vanhempiensa (työssäkäyvien) avun varassa, on toki kyse kiireellisestä avun tarpeen arvioinnista. Sama koskee omaishoidon tilanteita, erityisesti huomioiden myös sosiaalihuoltolain 38 §, jonka mukaan, kun tuen tarve on luonteeltaan tilapäistä, on oikea-aikaisilla ja riittävillä tilapäisillä palveluilla pyrittävä ehkäisemään pidempiaikaisen tuen tarvetta. Omaishoidon tuen korottaminen väliaikaisesti tai vammaispalvelulain tai erityishuoltolain mukaisten palvelujen tilapäinen lisämyöntäminen voivat ehkäistä siirtymistä laitosmaisempaan huollon piiriin tai jopa sairaalahoitoon (vain riittämättömien palvelujen vuoksi).

 

Kunnan toiminta siten, että se tosiasiassa velvoittaa aikuisten vammaisten henkilöiden omaiset järjestämään avun, ei ole sopusoinnussa perustuslain 19 § 1 momentin (oikeus välttämättömään huolenpitoon), eikä perustuslain 19 § 3 momentin (oikeus riittäviin sosiaalipalveluihin) kanssa. Jotta kunta voisi toimia tällä tavalla velvoittaen, tulisi laissa olla erityinen huoltovelvoite omaisille ja sitä myöden valtioneuvoston selkä ohjeistus tai määräys. Kun tällaista velvoitetta ei tietääkseni ole, tosiasiassa kunta jättää näin mahdollisesti toimiessaan vaikeavammaiset täysikäiset henkilöt heitteille viittaamalla yleisiin linjauksiin, ja vielä tekemättä asiasta hallintopäätöstä. Tässä kantelussa esitetyt toimet tulee arvioida myös perustuslain 2 § 3 momentin valossa, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

 

 

YK:n ihmisoikeusasiantuntija kiinnittivät kannanotossaan (Geneve 16.3.2020) huomiota siihen, että valtioiden ei pitäisi käyttää hätäkeinoja ihmisoikeuksien polkemiseen. Kannanotossa asiantuntijat tunnistavat terveyskriisin ja sen, että hätätilaoikeuksia voidaan käyttää kansainvälisen oikeudenkin mukaan merkittäviä uhkia kohtaan. Kuitenkin asiantuntijat korostivat, että valtioiden hätätilatoimien, jollaisena voidaan pitää myös sosiaalihuollon palveluihin kajoamista ja niiden rajoittamista, tulee olla suhteellisuusperiaatteen mukaisia, tarpeellisia, ja syrjimättömiä. Asiantuntijoiden mukaan jotkin valtiot voivat pitää hätätilaoikeuksia houkuttelevina, koska ne tarjoavat oikoteitä. Rajausten pitäisi olla suppeita ja vähiten kajoavia. On keskeistä, että vaaratilanteissa erilaisia rajoituksia tehtäessä huomioidaan tässä esitetyt näkökohdat. On selvää, ja varmasti sosiaalihuollon asiakkaat siihen yhtyvät, että valtiovallan ja kuntien niiden jatkeena on ryhdyttävä riittäviin toimiin vallitsevassa tilanteessa. Kuten YK:n ihmisoikeusasiantuntijat kannanotossaan, kannustan Suomen valtiota, ja Espoon kaupunkia sen jatkeena, ihmisoikeuslähtöiseen pandemian hallintaan. Näin voidaan varmistaa terve yhteiskunta jatkossa, sisältäen edelleen oikeusvaltio- ja ihmisoikeusperiaatteet.

 

PYYNTÖ EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE

 

Pyydän kunnioittavasti eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan, onko Espoon vammaispalvelun toiminta laillista tässä esitetyn perusteella, erityisesti:

 

  1. Onko Espoon vammaispalvelun yleisohje / neuvo siitä, että omaishoidon tukea ei (tosiasiassa) voida korottaa vallitsevassa tilanteessa laillinen ottaen huomioon itse omaishoidon tuen arviointi, ja myös kunnan neuvonta- ja ohjausvelvollisuudet sosiaalihuollon asiakkaan oikeusturvan näkökulmasta?

 

  1. Voiko Espoon vammaispalvelu velvoittaa esittämillään perusteilla lasten / aikuisten omaiset tosiasiassa järjestämään riittävä avustaminen, ja näin jättää selvittämättä sosiaalihuollon erityispalvelujen eli vammaispalvelut ja erityishuoltopalvelut tarpeet, ja jättämällä ne järjestämättä omaan linjaukseensa vedoten, ja vielä ilmeisesti tekemättä päätöstä asiassa?

 

Turku, 20.3.2020

pro bono publico

Jukka Kumpuvuori

 

LIITTEET:

 

Ohjeita vammaispalvelujen omaishoidon tuen asiakkaille koronaviruksesta”.

 

16.3.2020 Hallituksen linjaamat toimenpiteet.

 

YK ihmisoikeusasiantuntijoiden kannanotto.