Vammaisia lapsia ei haluta harjoituskouluihin – opetusministeriö samoilla linjoilla

 

Åbo Akademin Vaasan harjoituskoulun (Vasa Övningsskola) käytännöt ovat nostaneet esiin varsinaisen vammaisten lasten eriarvoisen kohtelun kuplan. Esimerkiksi tässä uutisoidussa tapauksessa käy ilmi, miten koulu on kieltäytynyt ottamasta vammaista lasta oppilaakseen.

https://svenska.yle.fi/artikel/2018/05/25/annu-ett-fall-dar-vasa-ovningsskola-besvarar-sig-om-elev-romeo-nekas-borja-ettan.

 

Käytännössä tämä merkitsee, että vammaiset lapset joutuvat muuhun, kuin lähikouluun. Usein myös siten eri kouluun kuin lähikouluun menevät sisarukset.

Perusopetuslaissa säädetään erityisestä tuesta. Se muodostuu erityisopetuksesta ja muusta perusopetuslain mukaan annettavasta tuesta. Erityisen tuen päätöksessä määrätään muun muassa avustajapalveluista. Kyse ei välttämättä lainkaan ole erityisopetuksesta, vaan kyse voi olla vain muista palveluista. Joka tapauksessa, vammaisella lapsella on oikeus lähikouluun ja se tulee lainsäädännön ja toimeenpanon kautta turvata.

 

YK vammaissopimus ja useat muut kansainväliset ihmisoikeussopimukset, sekä perustuslaki ja perusopetuslaki, lähtevät siitä, että vammaisilla lapsilla on oikeus inklusiiviseen opetukseen muiden kanssa, riittävin tukitoimin. Nyt tämä inkluusio ei toteudu. Syyksi kerrotaan rahoitusjärjestelyt ja lainsäädännön ongelmat. Jos ne ovat syynä, tulisi valtion ne korjata välittömästi. Vammaiset lapset eivät saa joutua välikäteen.

 

Harjoituskoulujen tehtävänä on mahdollistaa opettajaksi opiskelevien työssäoppiminen. Jos ja kun tilanne on se, että kouluista systemaattisesti suljetaan pois vammaiset oppilaat, johtaa se myös tulevien opettajien osaamattomuuteen kohdata erilaisuutta ja erilaisia koululaisia. YK vammaissopimuksen mukaan valtioiden tulee varmistaa, että kaikki opettajat koulutetaan inklusiivisen opetuksen osalta. Tämä velvollisuutta nyt laiminlyödään.

 

Opetusministeriö hyväksyy käytännön, eikä ole esittänyt aikeita ryhtyä esimerkiksi lainsäädäntötoimiin asiassa. Ministeriön mukaan esimerkiksi Vasa Övningsskola voi valita, järjestääkö se erityisen tuen opetusta vai ei. Ministeriön mukaan Vasa Övningsskola ei ole velvollinen järjestämään erityisen tuen opetusta. Ministeriö myös toteaa, että sen toimivaltaan ei kuulu opetuksen järjestäjien valvonta. Kuitenkin, perusopetuslain mukaan valtioneuvosto voi peruuttaa opetuksen järjestämistä koskevan luvan, jos opetus järjestetään vastoin perusopetuslakia.

 

Lakitoimisto Kumpuvuori Oy on tiedustellut opetusministeriöltä nimenomaisesti, onko ministeriön tulkinta se, että harjoituskouluissa ei tarvitse olla tarpeen niin vaatiessa mitään erityistä tukea. Ministeriö ei ole vastannut tähän kysymykseen.

 

On valitettavaa ja surullista huomata, miten valtio ja Åbo Akademi tilanteessa asettavat vammaiset lapset näin kurjaan tilanteeseen. 1990-luvun alussa kun vammauduin, minua yritettiin siirtää toiseen yläaste-kouluun sen vuoksi, että koulu jossa kävin, oli osin esteellinen. Sen sijaan, että tarjottaisiin tukitoimia, viedään lapsi toisaalle. Tuolloin tähän ei suostuttu ja sain mennä samaan kouluun kuin kaverit. Suomi ei ole näemmä 25 vuodessa muuttunut. Lopulta kyse on asenteista. Erilaisia oppilaita ei haluta ”pilaamaan” hyvää oppimisympäristöä. Tuen tarve koetaan rasitteena. Kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö, jossa vammaisia henkilöitä asetetaan normaalin ulkopuolelle valtaa ja instituutioita ylläpitävien toimesta.” – toteaa perheitä Vaasan harjoituskoulua koskevissa valituksissa avustanut lakimies Jukka Kumpuvuori.