Kumpuvuoren Sunnuntaisutkaus 18.3.18 – vammaisoikeusaktiivit ja Kafkan maanmittari K

 

Viranomaisviha.

 

Se on yhdistävä tekijä, kun muistelen 56 Vammaisoikeuden Ajokorttitilaisuutta. Väki saapuu tilaisuuksiin keskelle metsää kauniina kevät-, kesä-, syksy-, tai talvipäivänä. Tai -iltana. Tai -aamuna.

 

Silti.

Vaikka näissä tilaisuuksissa vihataan viranomaisia avoimesti, ei tästä voi puhua julkisesti.

 

Tulee leimatuksi turhana valittajana. Tulee leima otsaa. Ruksi papereihin. Kohtelu muuttuu kylmäkiskoiseksi.

 

”Siellä te vammaiset kuljette yhteiskunnan piikkiin takseille! Pitäisi olla tyytyväisiä, eikä valittaa.”

 

Näitä tunnelmia voi lukea myös Franz Kafkan ”Linna” -teoksesta.

 

Teoksessa pieneen kylään saapuu maanmittari nimeltä K. Hän yrittää saada yhteyttä kylää hallitsevaan linnaan, mutta kohtaa outoja esteitä: varsinaisia asiasta päättäviä henkilöitä hän ei tapaa ollenkaan, ainoastaan alempia virkamiehiä, ja silloinkin kun hän tapaa jonkun ihmisen, kunnollista kohtaamista ei tapahdu vaan vuorovaikutus jää pinnalliselle tasolle.

 

Vammaisoikeusasioitaan hoitavat vammaiset ja vammaisperheet ovat näitä maanmittareita. Joskus liian aktiivisia ja uteliaita.

 

Miten kirja päättyykään? Samalla tavalla, kuin nämä vammaisoikeustarinat.

 

Sillä lailla.