KOLUMNI: SIPILÄN HALLITUS UHKAA VAMMAISTEN OIKEUSTURVAA

TÄNÄÄN 17.7.2017 ON LUULTAVASTI JONKUN HÄÄPÄIVÄ.

Se on ainakin viimeinen päivä antaa lausunto vammaispalvelulainsäädännön uudistamistyöhön. Olin jo valmistellut lausuntoa, ehkä valmistautunut vastaamaan ministeriön hienoon nettikyselyyn. En kuitenkaan jaksanut, niin paljon valitettavaa riittää nykylakienkin mukaan. Kolumniin kuitenkin rahkeet riittivät näin tärkeässä asiassa. Tässä muutamia huomioita siitä, missä maa vammaispalvelujen oikeusturvan tänään makaa.

14 VUOTTA.

Niin kauan on vammaispalvelulainsäädännön uudistus ollut hallitusohjelmassa ja muissa ohjelmissa jossain muodossa.

Se on pitkä aika.

Kun tänäkin päivänä asian edistyminen vaikuttaa heikolta, on tilanne varsin surullinen. SOTE-uudistuksen viivästymisuutisen jälkeen kukaan ei ole vaivautunut kertomaan meille, eteneekö vammaispalvelu-uudistus itsenäisesti. Tavoite ainakin on muuttunut sitten vammaispalvelulain säätämisen aikaan. Silloin tavoitteena oli vammaisten henkilöiden aseman parantaminen, nyt säästäminen. Aiemmin tavoitteena oli löytää keinoja mahdollistaa vammaispalvelujen rahoitus, nyt tällaisia tavoitteenasetteluja ei ole nähtävissä.

”EI ME VAMMAISILTA SÄÄSTETÄ”.

27.8.2015 Narinkkatorilla Arvo-poika kysyi Sipilältä, miksi tämä leikkaa vammaisilta. Sipilä vastasi, että ei vammaisilta ole leikattu mitään, eikä pitäisi olla mitään sellaista leikkausta joka koskee (vammaisia). Hän sanoi ”Tarkistetaan asia”.

Alkoi tapahtua. Vammaispalvelusäästöjä suunnittelemaan asetettiin oikein selvitysmies. Kymmeniä miljoonia säästetään. Se olisi suunnitelma.

Ei säästetä-säästetään-ei säästetä-säästetään. Onko siinä joku ero?

On.

EI VAMMAISPALVELUJA VANHUKSILLE.

Vuosi sitten Sipilän hallitus valmisteli ikärajaa vammaispalveluihin. Esiteltiin, että Ruotsissakin on.

Ei ole.

Kun hallitus joutui luopumaan siitä ajatuksesta, se on kehittänyt uuteen ehdotukseen niin monimutkaisen ikääntymisrajauksen, että sen ymmärtämiseen tarvitaan oma maisterin tutkintonsa.

MULLE SULLE VOIMAROJA SINNE TÄNNE.

Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaisen avun saaminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältö ja toteutustapa.

Mitä ihmettä se tarkoittaa!? Kysyvät monet.

Voimavaraedellytyksen tulkitsemiseen liittyvät keskustelut ja riidat kunnissa ja tuomioistuimissa ovat yksi vammaisoikeushistorian mielenkiintoisimpia ja samalla surullisimpia näytöksiä. Voimavarakynnyksestä on tullut eittämättä liian korkea. Siitä on tullut ennen kaikkea kynnys sille, että kehitysvammaisten henkilöiden asuminen ja eläminen voitaisiin järjestää henkilökohtaisen avun tuella. Eräässä tapauksessa korkeinta hallinto-oikeutta myöden katsottiin, että kehitysvammaisella henkilöllä oli näitä kuuluisia voimavaroja oman kotinsa ulkopuolella, mutta ei sisäpuolella.

Mitä ihmettä!

Tapauksesta valmistellaankin Lakitoimisto Kumpuvuori Oy:ssä tiettävästi ensimmäistä suomalaista valitusta YK vammaisoikeuskomiteaan. Vielä 2015 edellisen hallituksen VALAS-raportissa ehdotettiin voimavaraedellytyksen poistamista. Sipilä on tuonut sen takaisin, ja aikoo pitää siitä kiinni.

Se on Sipilän voimavaralinja.

KUN ELÄMÄÄ KILPAILUTETAAN, EI HYVIN KÄY.

Suomi uudisti kilpailulainsäädäntönsä. Elämän kannalta keskeiset palvelut, asumispalvelut ja siihen liittyvät, olisi voitu jättää pois kilpailutusvelvoitteen alta. Nyt olemme nähneet pakkomuuttoja. Koti ja elämä menee uusiksi kun X OY voittaa. Kukaan ei edistä asiaa. Ei hallitus, ei kukaan. Kansalaisaloite sentään löytyy, toivottavasti se etenee. Kiitos sen aktiiveille, teette hyvää työtä. Mutta miksi hallitus ei tehnyt tätä? Puoluerajojen yli on tukea. En tiedä ketään, joka aktiivisesti ja julkisesti kannattaisi näiden palvelujen kilpailuttamista. Hämmentävää maton alle lakaisemista.

10.6.16 KAIKKI PAITSI HALLITUS (VAI OLIKO SEKIN?) OLIVAT HOUSUT KINTUISSA, TIETÄMÄTTÄÄN.

Nimittäin, silloin tuli voimaan kehitysvammalain muutos. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen pitää koputtaa ennen kuin käy sisään valituksella. Valituslupajärjestelmä tuli koskemaan laajasti lähes kaikki kehitysvammalain palveluja. Muutos salakuljetettiin laajaan pakkokeinosääntelyn ohessa taitavasti

Kukaan ei huomannut !

Järjestöt eivät huomanneet lausua. Minä en huomannut. Hallinto-oikeudet eivät ainakaan kaikki huomanneet, kun valitusohjeessa oli edelleen suora valitusoikeus. Korkein hallinto-oikeuskin huomasi eräässä asiassa valitusluvan tarpeen prosessin myöhäisessä vaiheessa pyydettyään jo vastineen kunnalta ja valittajalta. Saatikka kehitysvammaiset henkilöt tai heidän perheensä.

Valituslupajärjestelmä on radikaali muutos. Se rajoittaa kehitysvammapalvelujen valitusten käsittelyyn yhteen (1) tuomioistuinvaiheeseen. Nähtäväksi jää, onko tämä esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden mukainen järjestely.

Ai niin, sitäkään ei arvioitu hallituksen esityksessä.

Miksi kehitysvammaisten henkilöiden oikeusturvaa tällä tavoin karsittiin? Hallituksen esityksen mukaan ”ehdotettu säännös vastaa pitkäaikaista hallintolainkäytön yleistä kehittämissuuntaa”.

Miksiköhän sitten nyt vammaispalvelulainsäädäntöehdotuksessa EI ole rajoitettu valittamista vastaavalla laajalla tavalla?

VIRANOMAISET KURJISTAVAT LAPSIPERHEITÄ.

Vauvaiästä asti vaikeavammaiset lapset vievät kotikuntiaan oikeuteen. Milloin kyse päivähoidosta, milloin muusta avusta, milloin omaishoidon tuesta. Harva se haastaa kuntaa oikeuteen 2-vuotiaana, mutta itse asiassa aika moni.

Rohkeita perheitä.

Kuka asiaa sitten ajaa? Lapsiko itse? Ei toki. Puhevaltaa käyttää huoltaja, eihän 2-vuotis lapsi sentään tee valituksia. Kuka maksaa? Oikeusapua myönnetään vähävaraisille. Varallisuusrajana on 5.000 euroa. Joillakin lapsilla on enemmän, useimmilla ei. Oikeusapua myönnetään alaikäisille heidän omissa asioissaan, huoltajien tuloja eikä varallisuutta huomioida. Näin toimivat kaikki oikeusaputoimistot, korkein hallinto-oikeus, vakuutusoikeus, ja kaikki hallinto-oikeudet, Paitsi Itä-Suomen hallinto-oikeus, ei ainakaan kaikissa tapauksissa. Sen mielestä huoltaja käyttää puhevaltaa, joten alaikäiselle ei myönnetä oikeusapua. Itä-Suomen hallinto-oikeus kumoaa oikeusapupäätöksen.

Olen asiasta eri mieltä ja niin esimerkiksi konsultoimani professoritaho. Asianosaisasema on ratkaiseva. Kenen asia, sen oikeusapu. Näin on Itä-Suomen hallinto-oikeuskin hoitamissani jutuissa ennen toiminut.

Nyt kuitenkin tulkinta on eri.

Itä-Suomen hallinto-oikeuden linjaus (jos sitä siksi voi kutsua) on johtamassa siihen, että oikeusapujuttuja alaikäisille ei voi enää hoitaa tuomioistuimen tuomiopiirissä. Perheet ovat alueella raivoissaan. Alaikäisten vammaisten lasten oikeusturvaa nakerretaan. Tuomarit ovat toki riippumattomia ja itsenäisiä työssään, sitä ei käy kiistäminen. Valituksen kautta asiaintilaa on vaikea muuttaa. Lapsiasiavaltuutettu ja yhdenvertaisuusvaltuutettu ”kysyvät” oikeusministeriöltä.

Sipilän hallitus ja oikeusministeriö sen osana ei tee asialle mitään. Se voisi käden käänteessä muuttaa oikeusapuasetusta siten, että se olisi niin selvä, ettei siitä voisi tehdä kahta tulkintaa. Tulkinta on saatettu oikeusasiamiehen arvioitavaksi.

Ei se estä Sipilää ja Häkkälää laittamasta asian nopeasti kuntoon.

LASTEN KIUSAAMINEN JATKUU KUNTOUTUSLEIKKAUKSENA.

Lausunnolla olevassa lakiehdotuksessa esitetään kuntouttavan päivähoidon poistumista. Sitä ovat saaneet erityisesti kehitysvammaiset ja autistit. Eivät saisi enää ainakaan tämän suunnitellun lain perusteella. Kuntouttava päivähoito poistetaan, koska muutkaan eivät sitä saa. Sehän on hyvä peruste. Samalla perusteella voisi poistaa kauttaaltaan aika monen palvelun. Se on hyvä peruste. Oikein hyvä peruste.

Aivan mahtava peruste. Wuhuu!

Pitäisikö miettiä, miten niiden, jotka ovat saaneet kyseistä, lääkärien suosittamaan, kuntouttavaa toimintaa, kuntoutustarpeeseen jatkossa vastataan. Pitäisi.

Ehdotuksessa sitä ei arvioida.

Se on Sipilän linja.

VALITUS PÄIVÄSSÄ PITÄÄ MIELEN VIRKEÄNÄ.

Valitettavaa riittää tälläkin hetkellä. Juttutietokannassa on aktiivisena 300-400 juttua. Hallinto-oikeuksiin tehdään vuosittain yhteensä noin 1.000 valitusta vammaispalveluasioissa, suunta on kasvava. Siihen päälle kehitysvammalain mukaiset. Keskimäärin hallinto-oikeuskäsittely maksaa valtiolle (tuomarien palkat ym.) n. 1.500 euroa.

Valitusrumba maksaa pelkästään näillä luvuilla valtiolle noin 1,5 miljoonaa euroa vuosittain.

Hallinto-oikeuksista osa arvioi tehdessäni selvitystä vammaispalvelujuttujen käsittelystä, että osa valituksista on ns. ”kepillä jään kokeilu”, eli päätös on lähtökohdiltaan niin väärä, että on selvää, että se hallinto-oikeudessa kumoutuu. Joka tapauksessa n. 30 % valittajista voittaa kunnan hallinto-oikeudessa.

Se on aika suuri luku.

Vammaispalvelulain uudistus tuonee joka tapauksessa taas uuden piikin valitusrumbaan. Linjoja pitää hakea. Kuitenkin hyvin toteutuessaan voisi uusi vammaispalvelulainsäädäntö vähentää riitoja (maa)kuntien ja niiden asukkaiden kesken. Kun kuitenkin, taas kerran, uudistus karkaa käsistä, vammaispalvelujuttujen määrä sen kun kasvaa kasvamistaan.

DE LEGE FERENDA – SUOMI OLISI VAMMAISOIKEUKSIEN MALLIMAA.

Se voisi olla vientituote.

Kärkihanke.

Meillä olisi joillakin viilauksilla maailman paras vammaispalvelulainsäädäntö. Yhdenvertaisuuslainsäädäntö kieltää syrjinnän. Tällaista mallia voisi viedä maailmalle henkselit paukkuen. Mutta, nykyinen hallitus vie meitä taaksepäin, eikä eteenpäin. Kaurismäen elokuvassa joku totesi, että älä arvostele minua menneisyydestäni, en elä siellä enää. En arvostele, mutta nykyhetkeä.

Pääministeri Sipilä, Suomen vammaislainsäädännön tulevaisuuden voi vielä muuttaa paremmaksi. Mikset tee sitä?

Vammaisoikeuksien puolesta Turussa 17.7.2017

Jukka Kumpuvuori

laki@kumpuvuori.fi

050 552 0024

PS. YK vammaissopimus tuli voimaan 10.6.2016.