Kunta pakottaa henkilökohtaisen avustajan työnantajaksi – hallinto-oikeus linjasi, että edes stressin kokeminen ei riitä järjestämistavan muuttamiseksi – valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen

 

A oli hakenut järjestämistavan muutosta työnantajamallista palveluseteliin. A koki työnantajamallin erittäin stressaavaksi ja tästä oli myös asiantuntijaselvitystä.

 

Hallinto-oikeus totesi kuitenkin:

 

”Kunnalla ei ole lakisääteistä velvollisuutta järjestää henkilökohtaista apua vaikeavammaisen henkilön itsensä toivomalla tavalla tai muutoinkaan tietyllä tavalla, vaikka sen tuleekin ottaa huomioon palvelua järjestäessään vaikeavammaisen henkilön mielipide ja toivomukset.

 

Asiassa A:n toimintakyvystä ja kokonaistilanteesta saadun selvityksen perusteella A pystyy toimimaan työnantajana, eikä hänen henkilökohtaisen avun käyttönsä ole kunnan päättämän järjestämistavan vuoksi myöskään tosiasiassa estynyt.

 

Asiaa ei ole arvioitava toisin siitä syystä, että työnantajana toimiminen aiheuttaa A:lle mahdollisesti stressiä ja avustajien työvuorojen yllättävä peruuntuminen on aiheuttanut välillä ongelmia.”

 

Henkilökohtaista apua voidaan vammaispalvelulain mukaan järjestää työnantajamallilla, palvelusetelillä, ostopalveluna tai kunnan omana toimintana. Jokaiselle tulisi valita soveltuva ja tarpeen mukainen järjestämistapa.

 

Suurin osa on järjestetty työnantajamallilla.

 

Henkilökohtaisen avun työnantajamalliin olisi tärkeää saada edellytys siitä, että sen käyttö edellyttäisi sosiaalihuollon asiakkaan nimenomaista suostumusta. Tällä hetkellä henkilöt joutuvat ”automaattisesti” työnantajiksi, vieläpä ilman, että kukaan kertoo heille mitä se merkitsee. Työnantajuuteen liittyy erittäin merkittäviä oikeudellisia ja taloudellisia vastuuasemia ja riskejä. Lainsäätäjän olisi akuutisti säädettävä suostumusedellytys työnantajamalliin.

 

Asiasta on tänään jätetty valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lakitoimisto Kumpuvuori Oy hoitaa juttua pro bono.