Helsingin kaupunki korvasi avustajan matkakuluja vain 14 vrk osalta – KHO näytti kaapinpaikan, kulut korvattava koko matkan 17 vrk osalta. Helsingin vammaispalvelun pysyväisohje murtuu.

 

Helsingin kaupungilla, ja sitä myöden myös joillakin muilla, on ollut pysyväisohjeissaan rajoituksia avustajan matkakulujen korvaamisesta. Helsingissä tuo rajoite on ollut kahden viikon matka vuodessa. Nyt KHO näytti kaapin paikan. Kunta ei voi pysyväisohjeillaan väistää vammaispalvelulakiin perustuvaa avustajan matkakustannusten korvausvelvollisuuttaan.

Jos sinulla on vastaava tilanne, että Helsingin kaupunki on rajannut 14 vuorokautta ylittävän osan, suosittelemme, että tee vaikka uusi hakemus, eli hae 14 päivää ylittävältä osalta uudestaan.

Tämä on malliesimerkki, miten kunnat keksivät omia säänt

 

A:lle on myönnetty vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu. A haki avustajan matkakustannuksia 17 päivän matkalle Ranskaan. Helsingin kaupunki myönsi kustannuksia, mutta vain 14 vuorokauden osalta. Perusteena tähän Helsingin kaupunki esitti pysyväisohjettaan, jossa kaupunki on päättänyt korvata henkilökohtaisen avun lisätunteja sekä avustajien majoitus- ja matkakuluja ulkomaanmatkoilla tai pitkillä kotimaan lomamatkoilla pääsääntöisesti yhteensä enintään kahden viikon ajalta kalenterivuotta kohden.

 

Oikaisuvaatimus hylättiin.

 

Lakitoimisto Kumpuvuori Oy valitti hallinto-oikeuteen.

 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen:

 

”Kun otetaan huomioon lomamatkan tavanomainen kesto sekä asiassa saatu selvitys kokonaisuudessaan, nyt kyseessä olevan lomamatkan kahden viikon ylittävältä osalta henkilökohtaisesta avustajasta aiheutuneita majoituskuluja ei voida pitää vammaispalvelulaissa tarkoitettuina välttämättöminä ja kohtuullisina kustannuksina. Päätöstä, jolla A:lle ei ole korvattu kahta viikkoa ylittävää osaa henkilökohtaisen avustajan majoituskuluista, ei voida pitää Suomea sitovan vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen vastaisena. Päätöksen ei voida myöskään katsoa rajoittavan A:n oikeutta liikkua ja oleskella EU:n jäsenvaltioiden alueella vapaasti. Jaoston päätöstä ei muuteta.”

 

Lakitoimisto Kumpuvuori Oy valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

 

KHO kumosi hallinto-oikeuden ja Helsingin kaupungin päätökset ja palautti asian Helsingin kaupungille uudelleen käsiteltäväksi. KHO velvoitti kaupungin korvaamaan A:lle henkilökohtaisen avustajan majoituskustannuksia 181,46 euroa jo korvattujen lisäksi.

 

Sosiaalihuoltolain 57 § mukaan henkilön kotikunnalla ei ole velvollisuutta järjestää sosiaalihuoltoa ulkomailla oleskelevalle henkilölle, ellei muualla laissa toisin säädetä.

 

KHO mukaan: ”Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin ja 8 c §:n 1 momentin sääntely, sellaisena kuin sitä on korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä lainvalmisteluasiakirjoissakin esitetyn perusteella sovellettu, muodostaa nyt kysymyksessä olevassa yhteydessä sellaisen erityislainsäädäntöön perustuvan poikkeuksen pääsäännöstä, jota sosiaalihuoltolain 57 §:ssä tarkoitetaan (”ellei muualla toisin säädetä”). Tämän vuoksi sosiaalihuoltolain 57 §:n säännös, jonka mukaan henkilön kotikunnalla ei ole velvollisuutta järjestää sosiaalihuoltoa ulkomailla oleskelevalle henkilölle, ei tule tässä tapauksessa sovellettavaksi.

Seuraavaksi KHO arvioi sitä, onko 17 päivän mittaista lomamatkaa Ranskaan pidettävä A:n tavanomaisena elämän toimintona, johon liittyvät kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut on korvattava.

 

KHO totesi, että ”Kunta ei voi pysyväisohjeisiinsa vetoamalla vapautua vammaispalvelulain velvollisuudesta korvata kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut.

KHO arvioi A:n yksilöllistä tarvetta ja olosuhteita. A on kertomansa mukaan ahkera kielten opiskelija ja matkustellut paljon, lisäksi hoitanut kansainvälisiä luottamustoimia ja on kontakteja ulkomaille. KHO piti 17 päivän pituista lomamatkaa Ranskaan A:n tavanomaisen elämän toimintona.