Kunnan mukaan ei kuljetuspalveluoikeutta, kun liikkuu itsenäisesti ilman apuvälineitä – hallinto-oikeus eri linjoilla: Kuljetuspalvelutarvetta ei voitu arvioida yksinomaan fyysisen liikkumiskyvyn kannalta

 

(Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 26.2.2020 20/0097/3).

 

A:lle (reilu 11 vuotta, diagnosoitu keskivaikea älyllinen kehitysvammaisuus, Downin syndrooma ja molemmissa korvissa kuulonalenema) oli haettu vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua taksikuljetuksena.  Viranhaltija hylkäsi hakemuksen mm. seuraavilla perusteilla: A liikkuu itsenäisesti ilman apuvälineitä eikä hänellä ole fyysistä estettä liikkumiselle. Julkisia kulkuvälineitä A pystyy käyttämään saattajan kanssa. A:ta ei voida pitää liikkumien suhteen vaikeavammaisena henkilönä. Lautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen.

 

Lakitoimisto Kumpuvuori Oy valitti hallinto-oikeuteen.

 

Hallinto-oikeus kumosi lautakunnan päätöksen ja palautti asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi ja kuljetuspalvelun myöntämiseksi.

 

Hallinto-oikeus toi päätöksessään esiin muun ohessa, että A:lla ei ole vaarantajua ja hän karkailee mutta saattaa myös jumittaa eikä suostu yhteistyöhön. A herkästi kieltäytyy käyttämästä kuulokojetta, mikä vaikeuttaa kodin ulkopuolella liikkumista osaltaan.

 

Hallinto-oikeus totesi, että yksinomaan fyysisen liikkumiskyvyn osalta asiassa ei sinänsä ilmennyt, että valittajalla olisi sellaisia erityisiä vaikeuksia liikkumisessa, joiden vuoksi hän ei voisi ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä. Vaikeavammaisuutta arvioidaan kuitenkin aina erikseen suhteessa haettavaan palveluun ja samassa yhteydessä on arvioitava henkilön välttämätön tarve kyseiseen palveluun nähden. Hallinto-oikeuden mukaan harkittaessa sitä, onko valittaja vammaispalveluasetuksessa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, ratkaisua ei voida tehdä pelkästään fyysisten ominaisuuksien perusteella. Harkinnassa on lisäksi otettava huomioon, mihin toimintoihin nähden palvelua on haettu.

 

Hallinto-oikeus totesi, että valituksenalaisessa päätöksessä A:n vaikeavammaisuuden arviointi oli perustunut yksinomaan valittajan fyysiseen liikuntakyvyn arviointiin, vaikka asiassa on esitetty runsaasti selvitystä A:n kognitiivisista haasteita.

 

Hallinto-oikeus totesi lisäksi, että oikeuskäytännössä on katsottu, että vammaispalvelulain mukaisia palveluja järjestettäessä vaikeavammainen lapsi on erityisen tuen tarpeessa nuoren ikänsä ja vaikeavammaisuutensa vuoksi. Asiassa tulee siten erityisesti kiinnittää huomiota lapsen etuun ja itsenäistymisen tukemiseen palvelua järjestettäessä.

 

Hallinto-oikeus totesi, että kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys A:n vaikeuksista julkisten joukkoliikennevälineiden käyttämisessä sekä hänen terveydentilastaan saatu selvitys kokonaisuudessaan, tarve itsenäiseen liikkumiseen ilman vanhempia, sekä lisäksi erityisesti se seikka, että valittajalle on jo myönnetty henkilökohtaista apua harrastustoimintaan, hallinto-oikeus katsoi, että A:ta on pidettävä sellaisena vammaispalveluasetuksen tarkoittamana vaikeavammaisena henkilönä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia ja jolle kunta on velvollinen järjestämään palvelun.

 

Päätös ei uutista julkaistaessa vielä ole lainvoimainen.

 

Asia hoidettiin maksuttoman oikeusavun turvin. Asiakkaalle ei koitunut mitään kustannuksia. Hoidamme alle 18 v. vammaisoikeudellisia muutoksenhakuja maksutta. Ole rohkeasti yhteydessä!