Let’s Hack Disability Rights !

Lakitoimisto Kumpuvuori Oy tuo vammaisoikeusterveiset HACK THE LAW! 2018-tapahtumaan Helsingissä pe 12.-su 14.10.18. Vauhdikkaassa tapahumassa annetaan haasteita eri alojen opiskelijoista koostuville tiimeille. Tässä alustuksemme aiheeseen. Katsotaan, millaisi ratkaisuja tulee ? Hienoa päästä valtavirtaistamaan vammaisoikeuksia. Kiitos siitä HACK THE LAW1! 2018 tiimille ! Teksti ensin englanniksi, sivun lopussa suomeksi.

Seuraa:

Kick-off tapahtuma pe 12.10. klo 17: https://www.helsinki.fi/fi/unitube/video/20984

FB: https://www.facebook.com/legaltechlab/?ref=br_rs

Twitter: https://twitter.com/LegaltechHEL?lang=fi

 

Law Firm Kumpuvuori Ltd is excited to be part of HACK THE LAW! 2018  – What a great way to mainstream disability rights. Thanks goes to the crew of HACK THE LAW! 2018 !

 

HACK THE LAW! 2018

 

https://www.helsinki.fi/en/networks/legal-tech-lab/hack-the-law-2018-0

 

The Challenge 1: Assistive legal tech for persons with disabilities

 

Persons with disabilities comprise the largest minority in the world – 15 per cent of the world’s population is disabled. This percentage is growing due to improved medicine and increased life expectancy. 80 per cent of persons with disabilities live in developing countries. Disabilities are more common among less educated populations. Women and children with disabilities are at higher risk for specific and multifaceted discrimination.

 

In developing countries, 90 per cent of disabled children do not attend school. Globally, only 3 per cent of disabled persons and 1 per cent of disabled women can read (UNDP study, 1998).

 

Persons with disabilities are more likely the targets of violence and rape. They are the recipients of fewer assistive services as well as less legal prevention and preventative measures. Disabled persons face discrimination and hate talk, especially from social and healthcare personnel.

 

Approximately 45 countries have laws against the discrimination of persons with disabilities. The prohibitions on discrimination are extensive and encompass multiple segments of society. Discrimination can be prohibited through constitutional law, criminal law or specific acts on equality. Non-discrimination laws also encompass discrimination specifically associated with situations pertaining to disability, such as the prohibition of harassment or withholding of reasonable accommodation.

 

Countries have different systems for welfare services (social and healthcare services). In  Nordic countries, they are organized by the welfare state, whereas in Anglo-American countries they are based more on insurance systems. In Europe, welfare services are connected to employment-based safety nets. In developing countries, these systems rely on charity and religious community-based assistance.

 

Legal protection measures in problematic situations arising in welfare services and where laws against discrimination are violated vary according to legal systems. Over all, each has a mechanism by which legal rights are ensured (or should be ensured), be it a a communal tribunal, an administrative appeal process, a conciliation mechanism or court procedure.

 

Because the number of persons with disabilities is vast, it is clear that the number of violations of their rights is also great. Many of these go unnoticed, because persons with disabilities -or the persons attending to the rights of persons with disabilities, such as the parents- do not recognize the violations as such. Or if they do, they are not capable of doing something about violations or dare not do so.

 

For example, it can be estimated that in Finland alone there are approximately 10 000 rights violations submitted to legal authorities, exhibited both as discriminatory cases and as problem cases in welfare services (as a complaint or petition, for example). The number becomes enormous when the cases that will potentially end up processed by judicial bodies is added to this.

 

Situations to be solved include the following:

 

  1. How to ensure that the mass of petitions pertaining complaints filed by persons with disabilities are handled in the legal protection processes in such a way that disabled persons’ access to their rights are protected effectively? The central limiting factor that inhibits access to legal rights among persons with disabilities is that they do not know what they need and are not aware of their legal rights. How are these rights acquired, where to find information about them, how are they protected and pursued? People have many stories to tell. When they contact us, they might speak for a half an hour. In the end, when they are asked how they would like things to be different tomorrow, the answer might be that they would like their child to have an assistant at school. This is an issue which is significant from a legal perspective, and can be investigated and advanced through legal protection processes.

 

  1. How to ensure that persons with disabilities or their caregivers feel justly treated at first contact? When speaking with disabled persons and their chargé d’affaires, it is evident that their most important questions are “is this legal?” and “does an official instance have the right to do this?” These questions are, in the end, answered by a court of justice or another judicial body. How do we satisfy a person’s need for justice when we are in first contact with them?

 

  1. How can the information, feelings and experiences gathered from the processes mentioned above be appropriated to increase awareness about the rights and status of persons with disabilities? Clearly, in societies there is too little information available about the rights of persons with disabilities. The potential of the vast amount of new information, experiences and feelings born out of these processes needs to be harnessed for increasing awareness of the rights of persons with disabilities.

 

The UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities serves as a good guideline in the world of disability rights. Make use of it.

 

Picture: The Finnish judicial system and legal protection system from the viewpoint of disability rights.

 

Haaste 1: Vammaisten pääsy oikeuteen ja teknologia

 

15 % maailman väestöstä on vammaisia henkilöitä, vammaiset henkilöt ovat maailman suurin vähemmistö. Osuus vain kasvaa, kun lääketiede edistyy, ikäodote kasvaa ja lääketiede edistyy. 80 % vammaisista henkilöistä asuu kehittyvissä maissa. Vammaisuus on yleisempää vähän koulutetuilla, kuin enemmän koulutetuilla. Vammaiset naiset ja lapset ovat erityisen ja moniperusteisen syrjinnän vaarassa.

 

90 % vammaisista lapsista ei käy koulua kehittyvissä maissa. Globaalisti lukutaidon omaa vammaisista henkilöistä n. 3 %, vammaisista naisista 1 % (1998 UNDP tutkimus).

 

Vammaiset henkilöt joutuvat useimmin väkivallan ja raiskausten kohteiksi ja saavat vähemmän auttavia palveluja, oikeusturvaa, ja ennaltaehkäisevää toimintaa. Vammaiset henkilöt kohtaavat runsaasti syrjintää ja vihapuhetta, joista suurin osa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön taholta.

 

Noin 45 maalla on vammaisten henkilöiden syrjinnän kieltävä lainsäädäntö. Syrjintäkielto on laaja ja koskee eri yhteiskunnan aloja. Syrjintä voi olla kiellettynä perustuslaissa, rikoslaissa, tai erityisessä yhdenvertaisuuslaissa. Syrjintäkielto kattaa myös vammaisuuteen erityisesti liittyviä syrjintätilanteita, kuten häirinnän kiellon tai kohtuullisten mukautusten epäämisen.

 

Eri maissa on erilaisia hyvinvointipalvelujen (sosiaali- ja terveyspalvelut) järjestelmiä. Pohjoismaissa julkisen vallan taholta järjestettyjä, anglo-amerikkalaisessa maailmassa enemmän vakuutuksiin perustuva, euroopassa työelämään kytkeytyviä suojaverkkoa, kehittyvissä maissa hyväntekeväisyyteen ja uskonnollisten yhteisöjen apuun perustuvia järjestelmiä.

 

Oikeusturvakeinot sekä syrjinnän kiellon rikkomistilanteissa että hyvinvointipalvelujen ongelmatilanteissa vaihtelevat oikeusjärjestelmän mukaan, mutta pääsääntöisesti kaikissa on jokin mekanismi, jolla oikeusturva toteutuu tai ainakin pitäisi toteutua, se voi olla kyläyhteisön tribunaali, hallinnollinen muutoksenhakukeino, sovittelumekanismi, tai tuomioistuinprosessi.

 

Kun vammaisia henkilöitä on näin paljon, on selvää, että vammaisten henkilöiden oikeuksien loukkauksia on paljon. Suuri osa näistä jää vailla huomiota, koska vammaiset henkilöt itse eivät tunnista oikeuksien loukkauksia, eivätkä heidän asioitaan hoitavat myöskään (esimerkiksi vanhemmat). Tai jos tunnistavat, eivät osaa, pysty, tai uskalla viedä niitä eteenpäin.

 

Esimerkiksi pelkästään Suomessa voidaan arvioida, että on noin 10.000 oikeudenloukkauskokemusta (jotka ilmenevät sekä syrjintätapauksina että hyvinvointipalvelujen ongelmatilanteissa), jotka menevät jollain tavalla oikeusturvakoneistoon (hakemus, valitus tms). Kun tähän lisätään ne, jotka potentiaalisesti menisivät oikeusturvakoneistoon, määrä on valtava.

 

Ratkaistavia haasteita ovat: (muun muassa):

 

1) Miten saadaan vammaisten henkilöiden oikeuksien loukkauksien massa oikeusturvakoneiston käsiteltäväksi siten, että vammaisten henkilöiden pääsy oikeuteen toteutuu tehokkaasti? Keskeinen pääsyä oikeuksiin rajoittava tekijä on, että nämä ihmiset eivät ole tietoisia tarpeistaan, eivätkä ainakaan siitä, mitä oikeusjärjestyksellä on heille tarjota. Miten näitä oikeuksia saadaan, mistä saadaan tietoa, miten asioita saadaan eteenpäin. Ihmisillä on paljon kertomuksia. Kun he ovat yhteydessä, voivat he puhua puoli tuntia ja lopulta kun kysytään, miten haluat että asiat huomenna ovat, he sanovat esim. että haluan lapselle kouluun avustajan. Silloin puhutaan jo juridisesti merkityksellisestä asiasta, jota voidaan edistää oikeusturvakoneiston avulla.

 

2) Miten saadaan vammainen henkilö tai hänen asioiden hoitajansa tuntemaan oikeudenmukaisuutta ensikontaktilla? Kun puhuu vammaisten ihmisten ja heidän asioidenhoitajiensa kanssa, huomaa, että heidän tärkein kysymyksensä on ”Onko tämä laillista?”, ”Voiko viranomainen tehdä näin?” Tähän vastaukseen lopulta antaa vastauksen tuomioistuin tai muu oikeusturvaelin. Miten ”tyydyttää” henkilön oikeudenmukaisen kohtelun tarve jo ensikontaktilla?

 

3) Miten ylläkuvattujen prosessien avulla kertyvää tietoa, tunnetta ja kokemusta voidaan jalostaa siten, että sitä voidaan hyödyntää tietoisuuden lisäämisessä vammaisten henkilöiden asemasta ja oikeuksista?Yhteiskunnissa on selvästi liian vähän tietoa vammaisten henkilöiden asemasta ja oikeuksista. Kun näiden prosessien kautta syntyy valtava määrä uutta tietoa, kokemuksia ja tunteita, on samalla hyödynnettävä tämä potentiaali tietoisuuden lisäämisessä.

 

Vammaisoikeuksien maailmassa hyvänä Tiekarttana toimii maailmalla laajasti hyväksyttä YK vammaissopimus. Hyödyntäkää sitä.

 

Kuva: Suomen oikeusjärjestys ja oikeusturvaviidakko vammaisoikeuksien näkökulmasta.

 

Verkatehtaankatu 4, as. 228

20100 Turku