KUNTA PAKOTTAA VAIKEAVAMMAISEN HENKILÖN AVUSTAJAN TYÖNANTAJAKSI – VALITUS HALLINTO-OIKEUTEEN
 
A oli hakenut, että henkilökohtaisen avun palvelu järjestettäisiin työnantajamallin sijasta palvelusetelillä. Kunta ei suostunut tähän. Asiasta tehtiin nyt valitus hallinto-oikeuteen seuraavilla perusteilla. Kannattaa muistaa, että henkilökohtaisen avun järjestämistapoja on useita (työnantajamalli, palveluseteli, ostopalvelu, kunnan oma toiminta) ja jokaiselle pitää palvelu järjestää oman tarpeen mukaan.
 
– Avustajakeskus / tuettu työnantajapalvelu ei mitenkään poissulje työnantajatoiminnan vastuita, ongelmia ja henkistä stressiä. Kunta yrittää tällä harhaanjohtaa hakijaa pysymään työnantajamallissa.
 
– Kunnan peruste ”Kunnassamme henkilökohtainen apu järjestetään lähtökohtaisesti työnantajamallin mukaisena, ellei erityistä perustetta muulle järjestämistavalle ole” ei ole kunnan toimivallassa oleva linjaus. Se ei perustu lakiin. Kunta ei voi asettaa ”lisäedellytyksiä” muille malleille.
 
– Vammaispalvelulain 3 § 2 momentin mukaan palvelut tulee järjestää yksilöllisen tarpeen mukaan. Vammaispalvelulain 8 d § 1 momentin mukaan henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä kunnan on otettava huomioon vaikeavammainen henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne kokonaisuudessaan.
 
– HE 166/2008 vp. mukaan muita kuin työnantajamalleja perusteltiin nimenomaan sillä, että palvelua voisivat saada ”muutkin kuin työnantajaksi kykenevät tai haluavat henkilöt”.
 
– Vammaispalvelulain uudistustyössä joka parhaillaan käynnissä onkin omaksuttu selkeä linjaus, että työnantajamalliin edellytetään nimenomaista suostumusta. Nähdäkseni jo voimassaolevan lain mukaan tällaista tulee edellyttää.
 
On todella valitettavaa, että kunta tekee kaikkensa estääkseen henkilökohtaisen avun saamisen yksilöllisen tarpeen mukaan ja soveltuvalla järjestämistavalla, kun sellainen olisi nenän edessä saatavilla.