KEN KUUSEEN KURKOTTAA, SE KATAJAAN KAPSAHTAA

 

KUNTA KOMPASTUI OMAAN NILKKAANSA – YRITTI VÄHENTÄ TUNTEJA, JOUTUIKIN LISÄÄMÄÄN

 

Viranhaltija oli 5/2012 myöntänyt A:lle vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua arkisin 20 tuntia viikossa toistaiseksi.

 

A haki 1/2017 henkilökohtaista apua viikonloppuihin neljäksi tunniksi päivässä.

 

Viranhaltija päätti 2/2017, että hakemus lisätunneista hylätään. Lisäksi aiempi päätös (20 tuntia viikossa) lakkautettiin. Kunnan mukaan henkilökohtaista apua on haettu ja käytetty kotitöiden ja ruoan tekemiseen, lääkkeiden jakamiseen, asiointiin ja ulkoiluun. Näihin avuntarpeisiin pystyttäisiin ainakin osittain vastaamaan kotihoidon palveluilla, jotka ovat ensisijaisia vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin nähden. Tässä vaiheessa kuitenkin kunta myönsi 30 tuntia henkilökohtaista apua vapaa-aikaan.

 

Lautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen.

 

Lakitoimisto Kumpuvuori Oy teki valituksen hallinto-oikeuteen.

 

Hallinto-oikeus kumosi kunnan päätöksen ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. A:lle on myönnettävä henkilökohtaista apua 20 tuntia viikossa edelleen. Lisäksi 30 tuntia vapaa-aikaan jää voimaan.

 

Päätös ei ole lainvoimainen. Kunta voi vielä siitä valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

 

Asia hoidettiin maksuttoman oikeusavun turvin.

 

Hallinto-oikeus totesi, että kun vammaispalvelulain mukaiset edellytykset täyttyvät, henkilökohtaista apua ei voida evätä sillä perusteella, että vaikeavammaisella on mahdollisuus saada palvelu sosiaalihuoltolain palveluna, kuten kotipalveluna.

 

Kunnan mukaan olennaista on, että myös kunnan käsitys on, että A:n palvelutarve ei ole vähentynyt.